OTAN VAPAAN (Runo № 900.)
Tämä on nyt tässä,
niin kuin Vanhasella loppusuora;
hiihtelen kevään sevällä.
Suksin ja sivakoin livakoin potkuin,
panen merkille yksityiskohtia,
yritän onnea pohtia.
Otan vapaan hetken,
omaan tapaan teen retken sielun takamaiden kautta
kaarevin mutkin selkosten keskelle;
eetosten tykö hiljaisuuden lomaan.
Tutkin olevaisen entoa hentoon tilaan;
ehkä piekanan lentoa samaan syyssyyn.
Kalastan, pakastan, rakastan,
ajan valoisan ajan,
kierrän laajoja aavoja ilman kaavoja
ja jossakin aution tuvan nurkassa
annan itselle lopulta luvan lumoon;
kirjaan kaiken sen säveään runoon.
niin kuin Vanhasella loppusuora;
hiihtelen kevään sevällä.
Suksin ja sivakoin livakoin potkuin,
panen merkille yksityiskohtia,
yritän onnea pohtia.
Otan vapaan hetken,
omaan tapaan teen retken sielun takamaiden kautta
kaarevin mutkin selkosten keskelle;
eetosten tykö hiljaisuuden lomaan.
Tutkin olevaisen entoa hentoon tilaan;
ehkä piekanan lentoa samaan syyssyyn.
Kalastan, pakastan, rakastan,
ajan valoisan ajan,
kierrän laajoja aavoja ilman kaavoja
ja jossakin aution tuvan nurkassa
annan itselle lopulta luvan lumoon;
kirjaan kaiken sen säveään runoon.
Hutkin jos aihetta löytyy - se sanoa varoksi täytyy.
Terotan kynäni, pisteitä jaan - maineita verotan,
lisään paineita,
pilkulla erotan asiat toisista moisista.
Ehken Ukon juhlan aikoihin pääsen käsiksi taikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi