sunnuntai 23. tammikuuta 2011

PUNAiSEN MEREN PEiTTÄÄ HUNTU


PUNAiSEN MEREN PEiTTÄÄ HUNTU
 
Tämä maa
ja selkosten sitkeä, juureva kansa,
tämä joka puurtaa paikallansa karussa maassa;
valkeiden hankien karjahaassa päivin öin,
haasteisin töin.

Yhdellä heistä ontuva hirvas narussa,
pelon tuoman levon vallassa kuoma;
hioo veistä - karaistu kovalla työllä.
Tuppi roikkuu tyhjänä vyöllä.

Tunturin kurussa sakeassa purussa,
ilossa ja surussa - rakastaa eloaan niin,
että eineeksi taialla kastaa,
päästää vaivaisen taivaisiin,
tuskilta säästää, rekeen lastaa ai'alla,
ruhona pakastaa uhanneen tuhon.

Tuiskujen puhaltama yö,
punaisen meren peittää huntu - valkoinen nukka;
eilisen kiekerön erottaa hukka joka tokkaa verottaa,
sama joka laumaansa terottaa,
muistamaan varoittaa vaaroista vaarojen keskellä,
itsekkin leskenä.

Jossakin toisaalla lämmössä ratkotaan pulmaa;
moinen on julmaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Pitkästä, pitkästä aikaa. Kiitokset ihanasta runosta ja sen tuomasta mietinnöistä.

    Hyvää alkanutta vuotta Harmaasudelle.

    t.Pirre

    VastaaPoista
  2. Tipiliinin sirkutuksille:
    Kiitokset itsellesi ja myös Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi