NÄKYMÄTTÖMÄT VÄRiT
Oksat liikahtelevat levottomasti,
ensimmäiset henkäykset pitkän pakkasen jälkeen
kielivät muutoksesta.
Saattaa pakata lauhtumaan, purkuamaan,
levittäytyä umpuilmaksi joka sitten kirkastuu,
kuulastautuu illansuuta kohden.
Halot ilmaantuvat taivaankannelle,
kaaria värjäävät kiteiden heijastamat puunnot.
Ansaittu tämä on, sitkeydellä
ja anhittomalla elämänhalulla.
Vilua on ollut yllin kyllin,
hämärää valuu silmistä ja suista,
ei silti etteikö sen kestäisi kuin mies - naisetkin,
mutta valo on valo,
sitä paitsi on mukava kun varjot palaavat elämään.
Se on yhtä kuin sielu hiipisi takaisin kotikonnuilleen
jostakin oudosta ja mystisestä;
näkymättöminä kajastavain hiljaisuuden värien maasta.
Muutama päivä,
väliin mahtuu jokunen yökin.
Sitten - jos niikseen,
oikeaan paikkaan asettumalla näkee sen.
ensimmäiset henkäykset pitkän pakkasen jälkeen
kielivät muutoksesta.
Saattaa pakata lauhtumaan, purkuamaan,
levittäytyä umpuilmaksi joka sitten kirkastuu,
kuulastautuu illansuuta kohden.
Halot ilmaantuvat taivaankannelle,
kaaria värjäävät kiteiden heijastamat puunnot.
Ansaittu tämä on, sitkeydellä
ja anhittomalla elämänhalulla.
Vilua on ollut yllin kyllin,
hämärää valuu silmistä ja suista,
ei silti etteikö sen kestäisi kuin mies - naisetkin,
mutta valo on valo,
sitä paitsi on mukava kun varjot palaavat elämään.
Se on yhtä kuin sielu hiipisi takaisin kotikonnuilleen
jostakin oudosta ja mystisestä;
näkymättöminä kajastavain hiljaisuuden värien maasta.
Muutama päivä,
väliin mahtuu jokunen yökin.
Sitten - jos niikseen,
oikeaan paikkaan asettumalla näkee sen.
Hieno oivallus että varjot palaavat... :)
VastaaPoistaAkka kummastelee edelleen, miten sen pitkän ja pimeän kaamoksen oikein kestää. No, ehkä siihen tottuu. Valoa ja värejä Suselle! Ja muillekin.
VastaaPoistaRitalle:
VastaaPoistaSanos muuta, on kuin palaisi tutulle kotikonnulle.
Akalle:
Sianlihasäilykkeitä, suolattua poronlihaa, ja taimenvelliä särpimeksi.
Valoa ja värejä toisennii piähän.