Koppelo makasi nyt kohmeisena Jää Kaappisessa, sulassa sovussa Metsästäjämakkara-paketin ja voin välissä. Kuten se oli tehnyt aiemmin jo samaa virkaa pakastimessa jonkun kuukauden.
Lojunut virattoman oloisena muiden raaka-aineiden kera. Joutuen antamaan sijaa milloin millekkin ruokakunnan silmäätekevän ailahteleville gastronomisille kot-kot-kotkotuksille.
Ei se ollut itseasiassa vihainen, harmistunut vain, tai typertynyt, pikemminkin. Sitä kun palelsi ja kylmäsi jotenkin siitäkin huolimatta vaikka sillä oli höyhenet vielä tallessa - öööö... siis nyppimättä.
Nooh - onneksi kaiken kukkuraksi pää sentään oli sievästi ja kainosti taitettuna siipispankon alla - oikeammin kai siveästi, joku näkisi.
Harva ruumis voi nykyään ylpeillä niin kauniilla lopputulemalla.
Lopullista päätöstä tämän objektin nylkemisestä joko, tai lokkaamisesta ei oltu vielä tehty. Sitä vasta harkittiin.
Aikaa kun vielä oli jonkin verran. Antaa nyt ensin kaikessa rauhassa sulaa ja asettua uuteen olotilaansa. Niin sanotusti tekeytyä.
Se millä tavoin mokoma yllä mainittu vähäpätöinen ja vaatimaton tieto liittyy nykyiseen finanssi-kuseen - sitä ei tiedä kukaan ja siksi koppelo jääköön lojumaan edelleen sinne Jää Kaappisen riksille, olipa sitten itsessään tyytyväinen tahi tyytymätön olotilaansa.
Piruakos sitä on niin hoppu elämässä, että lentää pahki päin seiniä. Katsoisi eteensä. Ei lentokoneenkaan putoamisesta voi syyttää painovoimaa.
Sitä paitsi kyllä muutenkin, asiasta yhdeksänteen, säästäväisyyssyistä lentokoneet ylipäänsäkin kannattaisi tehdä joko virkkaamalla tai neulomalla villalangasta.
Esimerkiksi pipo joka putoaa kilometrien korkeudesta, Hyvin Menee-mukavuudesta ja pläjähtää maahan; sehän vaan oiotaan ja pistetään uudelleen päähän ja taas mennään kantapäät metrinkorkeudella matalalentoa globaalissa markkinataloudessa velkaa tehden. Wiimeinen pari uunista ulos, se maksaa lystin.
Yhä kuremmaksi muuttuu tola. Inimiset alkavat turvautua yhä enemmän väärinnäkemiseen eli turvautuvat mieluummin muualta syötettyyn "järkeen" kuin siihen omaan tuttuun ja vielä joitakin vaistonvaraisia varoituksen sanoja kuiskuttelevaan, poislukien muutamaa satunnaista hönöttäjää jotka päivittelevät nykymenoa ikään kuin päätösvallan anastaneiden puoluekoneistojen kiusaksi.
Tila käy ahtaammaksi, pakkorakonen kiristyy. Kiipeli on yhä ilmiselvemmin havaittavissa, mutta myös ansalangat kiristyvät. Irtipääsy on vaikeaa, jos on sidottu vereslihalle kalvavilla kytkyillä pankkeihin.
Tavallinenkin rupusakki on korvansa saanut siis hörölle, mutta empii. Itsensä kanssa sopiminen on kovin vaikeaa.
On tavattoman vaikea myöntää edes peilin edessä yksinollessaan tulleensa hyväuskoisuudessaan höynäytetyksi. Ja että, tässä sitä nyt ollaan. Velkaa suut ja korvat täynnä. Ja perusta vapisee, huominen ei tiedä mitä ylihuominen tuo tullessaan. Pälkähästä pääsemiseksi ehdotetaan uutta velkaa, lisää velkaa. Järki hoi!!!
Se joskus saatanan typeryyksissä otettu velka vain on ja pysyy, oli sitä vähän tai paljon - tulee ilkeä setä ja ottaa tavaran pois jos sitä ei maksa. Syömättä saa mieluummin olla, maksettava on omat höynähtämisensä.
Se on suomalaista, niin suomalaista että, €urooppalaisiksi sutkeiksi on vielä pitkä matka. Alkukantaisina, vielä viattomina maalta tulleina luonnonlapsina kaikki valkoisen suuren päällikön sanat ovat totta, niihin on luotettava.
Sillä seikalla - luottamuksella, pelaa katalaa peliään myös velanantaja-ketku. Säälimättömästi, tunteettomasti, vaikka tietää, että koko korttitalonsa on aina vain hiuskarvan varassa.
Jos velkaantuneet kerrankin lyövät kättä ja asettuvat poikkiteloin koko pakka romahtaa.
Ehkäpä joskus vielä silmät avautuvat katsomaan ja suostuvat näkemään asiain tolan sellaisena kun se oikeasti on, sitten jo nousenee vihastuksen puna toisille niin kipakkana, että vallan kilteiltä ja luottavaisilta juonineet ja anastaneet puolueiden nimeä kantavat rikolliskoplat vaaditaan ja pannaan tilille rötöksistään.
Niin sen soisi tapahtuvan. Surullista ja niin halpahintaista on rupusakin kusetus tällä erää.
Itsensä ja tulevat sukupolvet velkaannuttaminen toisia typeryksiä auttaakseen on niin pähkähullua, että vielä 60-luvulla jo moisen ehdotuksesta olisi saanut syytteen isänmaanpetturuudesta.
Lojunut virattoman oloisena muiden raaka-aineiden kera. Joutuen antamaan sijaa milloin millekkin ruokakunnan silmäätekevän ailahteleville gastronomisille kot-kot-kotkotuksille.
Ei se ollut itseasiassa vihainen, harmistunut vain, tai typertynyt, pikemminkin. Sitä kun palelsi ja kylmäsi jotenkin siitäkin huolimatta vaikka sillä oli höyhenet vielä tallessa - öööö... siis nyppimättä.
Nooh - onneksi kaiken kukkuraksi pää sentään oli sievästi ja kainosti taitettuna siipispankon alla - oikeammin kai siveästi, joku näkisi.
Harva ruumis voi nykyään ylpeillä niin kauniilla lopputulemalla.
Lopullista päätöstä tämän objektin nylkemisestä joko, tai lokkaamisesta ei oltu vielä tehty. Sitä vasta harkittiin.
Aikaa kun vielä oli jonkin verran. Antaa nyt ensin kaikessa rauhassa sulaa ja asettua uuteen olotilaansa. Niin sanotusti tekeytyä.
Se millä tavoin mokoma yllä mainittu vähäpätöinen ja vaatimaton tieto liittyy nykyiseen finanssi-kuseen - sitä ei tiedä kukaan ja siksi koppelo jääköön lojumaan edelleen sinne Jää Kaappisen riksille, olipa sitten itsessään tyytyväinen tahi tyytymätön olotilaansa.
Piruakos sitä on niin hoppu elämässä, että lentää pahki päin seiniä. Katsoisi eteensä. Ei lentokoneenkaan putoamisesta voi syyttää painovoimaa.
Sitä paitsi kyllä muutenkin, asiasta yhdeksänteen, säästäväisyyssyistä lentokoneet ylipäänsäkin kannattaisi tehdä joko virkkaamalla tai neulomalla villalangasta.
Esimerkiksi pipo joka putoaa kilometrien korkeudesta, Hyvin Menee-mukavuudesta ja pläjähtää maahan; sehän vaan oiotaan ja pistetään uudelleen päähän ja taas mennään kantapäät metrinkorkeudella matalalentoa globaalissa markkinataloudessa velkaa tehden. Wiimeinen pari uunista ulos, se maksaa lystin.
~~~~~~~~~~~~
Yhä kuremmaksi muuttuu tola. Inimiset alkavat turvautua yhä enemmän väärinnäkemiseen eli turvautuvat mieluummin muualta syötettyyn "järkeen" kuin siihen omaan tuttuun ja vielä joitakin vaistonvaraisia varoituksen sanoja kuiskuttelevaan, poislukien muutamaa satunnaista hönöttäjää jotka päivittelevät nykymenoa ikään kuin päätösvallan anastaneiden puoluekoneistojen kiusaksi.
Tila käy ahtaammaksi, pakkorakonen kiristyy. Kiipeli on yhä ilmiselvemmin havaittavissa, mutta myös ansalangat kiristyvät. Irtipääsy on vaikeaa, jos on sidottu vereslihalle kalvavilla kytkyillä pankkeihin.
Tavallinenkin rupusakki on korvansa saanut siis hörölle, mutta empii. Itsensä kanssa sopiminen on kovin vaikeaa.
On tavattoman vaikea myöntää edes peilin edessä yksinollessaan tulleensa hyväuskoisuudessaan höynäytetyksi. Ja että, tässä sitä nyt ollaan. Velkaa suut ja korvat täynnä. Ja perusta vapisee, huominen ei tiedä mitä ylihuominen tuo tullessaan. Pälkähästä pääsemiseksi ehdotetaan uutta velkaa, lisää velkaa. Järki hoi!!!
Se joskus saatanan typeryyksissä otettu velka vain on ja pysyy, oli sitä vähän tai paljon - tulee ilkeä setä ja ottaa tavaran pois jos sitä ei maksa. Syömättä saa mieluummin olla, maksettava on omat höynähtämisensä.
Se on suomalaista, niin suomalaista että, €urooppalaisiksi sutkeiksi on vielä pitkä matka. Alkukantaisina, vielä viattomina maalta tulleina luonnonlapsina kaikki valkoisen suuren päällikön sanat ovat totta, niihin on luotettava.
Sillä seikalla - luottamuksella, pelaa katalaa peliään myös velanantaja-ketku. Säälimättömästi, tunteettomasti, vaikka tietää, että koko korttitalonsa on aina vain hiuskarvan varassa.
Jos velkaantuneet kerrankin lyövät kättä ja asettuvat poikkiteloin koko pakka romahtaa.
Ehkäpä joskus vielä silmät avautuvat katsomaan ja suostuvat näkemään asiain tolan sellaisena kun se oikeasti on, sitten jo nousenee vihastuksen puna toisille niin kipakkana, että vallan kilteiltä ja luottavaisilta juonineet ja anastaneet puolueiden nimeä kantavat rikolliskoplat vaaditaan ja pannaan tilille rötöksistään.
Niin sen soisi tapahtuvan. Surullista ja niin halpahintaista on rupusakin kusetus tällä erää.
Itsensä ja tulevat sukupolvet velkaannuttaminen toisia typeryksiä auttaakseen on niin pähkähullua, että vielä 60-luvulla jo moisen ehdotuksesta olisi saanut syytteen isänmaanpetturuudesta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
"Itsensä ja tulevat sukupolvet velkaannuttaminen toisia typeryksiä auttaakseen on niin pähkähullua, että vielä 60-luvulla jo moisen ehdotuksesta olisi saanut syytteen isänmaanpetturuudesta. "
VastaaPoistaSyytä olisi nostaa syyte tänäänkin monellekin hallintonevoston jäsenelle, entisille ja nykyisille. Ainakin, jos ajattelisimme heidän suomalaisille aiheuttamaa vahinkoa! Ei taida vain kukaan näistä kerberosseista ajatella suomalaisen asiaa!
Harri
Harrille:
VastaaPoistaNäin on näreet eikä tosi muuksi muutu.