torstai 9. joulukuuta 2010

MYRSKYN JÄLKEEN


MYRSKYN JÄLKEEN
 
Kuinka kaunis onkaan maa aina myrskyn jälkeen.
Jäämeren hyytävä viima ryytää, muotoilee luonnon;
kasaa tasaiseksi sataneen lumen aallonharjoiksi
jotka puolestaan ryhmittyvät säntillisiksi mainingeiksi
ja peittävät alleen kaiken siloksi.

Jopa syysmyrskyjen toimittaman täystuhon,
sikin sokin lojuvat ryteiköt - nekin lähes tulkoon.
Kaikki tyynni.

Talven kuorruttamat kumolleen nousseet juuristot
muodostavat aavemaan aavemaan sisälle.
Rajuilman jälkeinen vastakohta - hiljaisuus,
korostuu reuhatussa kairassa.
Vidin pintaan piiperretty jälkikuvio juoruaa mykkänä,
ilman ainuttakaan varsinaista sanaa;
kuka, mistä, minne ja milloin.

Siipispankkoin raapaisut tuota tuonnempana,
että kuolema siitä on ylitse askelkuvion liihottanut;
pysähtynyt tuokioksi nappaamaan elinvoimaa
tuleville surmatöilleen.

Maa on niin kaunis.
Jännitys laukeaa koivun ritvassa
ja se varistaa viimeisenkin lumen kipenen
mustan luurankonsa yltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Hieno runo ja mahtavia sanoja! Tykkään, kun kieli on elävää ja herkullista.

    VastaaPoista
  2. Hujjamaista:)Sanat luovat mielikuvia ja mielikuvat tunteen, joka pistelee ihon pinnalla...!

    VastaaPoista
  3. Jennille:
    Kiitän. Ole hyvä vaan. Lisää tulee lähes jokapäivä.

    Cranelle:
    Kas sitähän se on. Elämän arki. Jos antaa mielikuville luvan.

    VastaaPoista
  4. Hihoille:
    Kypärä päähän. Varmuuden vuoksi. Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi