keskiviikko 22. joulukuuta 2010

KEiTTOSALKO TUiKATAAN


KEiTTOSALKO TUiKATAAN
 
Nyt kiidämme jo oiwallista haipakkaa valoa kohti,
pimeys on taittunut muutama tovi sitten.

Ensimmäisiä kajastuksia voi ounastella sihtailevansa
vaikka heti kun oijustaa rantteelle;
kultaista kehrää kolmen viikon kuluttua,
jolloin varjomaailma palaa
ja sieluton aika ehtyy.

Se hetki,
mystinen, koskettava;
rinnassa läikähtää kun kultainen kiekko,
tunturin puolittama,
vilahtaa muutamaksi tuokioksi esiin aavan selkosen yli,
sikäli mikäli taivas on sees.

Umpuilmalla tehdään torkkotulet,
avataan niestasäkki ja syödään eineet
ja juodaan päälle nokipannukohvet.

Keittosalko tuikataan kinokseen pystyyn
ettei taivas putoa niskaan,
tai jos putoaakin,
tekee reiän kanteen josta auringon sopii pilkistää.

Ja säteet kutittavat leuan alta niin,
että suorastaan naurattaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Oiva konsti tuo salkotemppu. Jos muinaiset gallialaiset olisivat sen osanneet, niin eivät olisi pelänneet taivaan putoamista niin paljon. Oikein Hyvää Joulun Aikaa Harmaasuden pesään!

    VastaaPoista
  2. Pasaselle:
    Aivan!
    Hyvää perinteistä joulua sinulle myös.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi