torstai 23. joulukuuta 2010

KAHDEN VAiHEiLLA


KAHDEN VAiHEiLLA
 
Tykkyä kantavat puut ovat pinteessä rinteessä,
huojuvat hiljaa eeskahtaalle - toisilleen kuiskien,
painavine kuormineen.
Suorina vielä,
vain hieman taipuen pahtaalle soittavan tuulen tieltä;
laulavat yhdessä kehtolaulua talvelle.

Valkoinen hiljainen metsä on melkoinen näky
mykkine lumisine salkoineen.
Se imee äänen, eliminoi kaiun,
viimeisenkin haiun;
ääneen lausuttu sana uppoaa kuin untuvasäkkiin
ja jää sinne.

Hiljaisuuden kuulee silmillään,
aistii lumisen massan mykän vastauksen tykystä.

Sininen valtavirta imee väenväkisin mukaan,
kahden hämärän rajamailla on valittava;
liudentuako pakomatkalle - samaan ykseyteen,
vaiko kääntyä takaisin paluujäljille,
kuolleen valon polulle.

Siitä sitten lämpöön -  savuntuoksuiselle tulelle
odottamaan kuni kahvi kuksassa on jäähtynyt.

Kahden vaiheilla. K a h d e n    v a i h e i l l a.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi