tiistai 21. joulukuuta 2010

iHMiNEN KOMPUROi


iHMiNEN KOMPUROi
 
Puut värisevät,
palelevat mustina alastomina kylmässä,
uupumaton pitkä tuuli on soittanut lumipuvun yltä.
Varistanut lakkapäiden taakan tomuna;
kimmeltäväksi kuoreksi kuolpunan sevälle.

Luokille vääntyneiden runkojen alakuloinen ryväs
tunturin valkoista kuvetta vasten;
oneana roikottaa ritvojaan.

Alistuneena tolaan odottaa valon tuomaa elinvoimaa,
joka pian virtaa jähmeässä suonistossa
ja saa sulamisen ihmeellä suoristumisen ihmeen.

Kuu maistaa tänään maan varjoa;
linnut ja kontiaiset pidättävät hengitystään.
Se hetki lähestyy - ei ole enää kaukana
kun pallo saavuttaa toisen äärensä kääntöpisteen.

Huomenna kaikki on toisin - emme enää loittone pois,
vaan palaamme jälleen auringon syleilyyn.

Luonnon uusi vuosi alkaa tismalleen oikeassa ajassa,
ihminen kompuroi kaikessa vajavaisuudessaan perässä,
niillä taidoilla joihin se kykenee;
keksien kaikenkarvaisia syitä ja selityksiä
omalle absurdille tolalleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu! Luonto voittaa aina.. En ole tänä talvena ymmärtänyt 'kaamosmasennusta'. Kai se on kiireisten ihmisten taistelua väistämätöntä vastaan. Talvi hidastaa, mutta niin sen kuuluukin. Kaamoksen viittaan kääriytyminen antaa itselleni luvan olla hidas ja hiljainen, samanlainen mörkö kuin aina :D

    VastaaPoista
  2. Hanelille:
    Kaamosmasennus on enemmän trendikkyyttä kuin varsinaista vaivaa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi