ÄHiSEMiNEN

ÄHiSEMiNEN
 

Kaamoksen pakkasta uhaten,
jostakin erinomaisen tummansinisestä sysipimeästä;
valtavan tasaisen ja sileän lakeuden reunustalta,
heijastuu valokiilaan karahkaan sitaistu riepu
moottorin ulinan läpi.

Heijastavaa nauhaa.
Ohitusvaiheessa - seuraavaa jo hakien erottaa;
kiinni vielä risottuneessa aluskankaassaan.
Keltaisessa, alkuperäisessä.

Välkehtii ja elää.
Opastaen hakijoita vaakasuoraan viistävässä tuulessa
joka lanaa pitkin järven jäälaakiota,
nuoleskee ja höylää kaikkea sevän pinnasta nousevaa;
juoksuttaa tuoksulunta kohoumien suojanpuolelle
puhalluksen myötäisiksi nietoksiksi.

Ankara ja möykkyinen viittatie,
suuntaviittana pitkän järven pitkä mustanpuhuva ahde;
mennessä styyrpuurissa,
paluumatkalla paarpuurissa.

Tien päässä odottaa wanha riitti,
jäänveisto, sormien kastaminen hyiseen sohjoon,
ähiseminen otsalampun valossa.
Satunnainen hymyn häive onnen myötä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!