NÄKYMÄTÖN SiLTA
Tuijotan näkymää toiselta tunturijonolta,
siltä jolla seista johotan puuskuttain,
höyrypilviä puhaltain tuuleen,
porkkain päät kainaloissa,
sivakat v-asennossa auraamassa loivassa myötäleessä.
Horisontissa,
maanpiiriltä, kaukaisimpien selkosten takaa,
kuulottaa utuverhon vyöttämänä
korkeiden tuntureiden vaalean hailakka jono.
Sinne entää ajatusten ja haaveiden näkymätön silta,
rakennelma joka koostuu niin monimutkaisesti
asetelluista yksinkertaisista yksityiskohdista,
että jopa luojakin sitä saattaa joskus ihailla,
myhäellen hymähdellä;
tietty silloin kun kukaan ihmisotus ei ole moista
paikanpäällä todistamassa.
Niin simppeleistä asioista lopultakin,
että kun rakennelmaa toisin ajoin,
pahimmasta huumasta selvittyään tarkastelee,
se naurattaa itseäänkin ääneen.
Mutta se onkin nyt sitä saamista mitä olikin lupeissa
kun ensin pystyisi luopumaan wanhasta turhasta
ja tyhjänpäiväisestä.
siltä jolla seista johotan puuskuttain,
höyrypilviä puhaltain tuuleen,
porkkain päät kainaloissa,
sivakat v-asennossa auraamassa loivassa myötäleessä.
Horisontissa,
maanpiiriltä, kaukaisimpien selkosten takaa,
kuulottaa utuverhon vyöttämänä
korkeiden tuntureiden vaalean hailakka jono.
Sinne entää ajatusten ja haaveiden näkymätön silta,
rakennelma joka koostuu niin monimutkaisesti
asetelluista yksinkertaisista yksityiskohdista,
että jopa luojakin sitä saattaa joskus ihailla,
myhäellen hymähdellä;
tietty silloin kun kukaan ihmisotus ei ole moista
paikanpäällä todistamassa.
Niin simppeleistä asioista lopultakin,
että kun rakennelmaa toisin ajoin,
pahimmasta huumasta selvittyään tarkastelee,
se naurattaa itseäänkin ääneen.
Mutta se onkin nyt sitä saamista mitä olikin lupeissa
kun ensin pystyisi luopumaan wanhasta turhasta
ja tyhjänpäiväisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi