TULITiKUN KiHAHDUS

TULITiKUN KiHAHDUS

Pyhäaamun hillitty rauha,
seinäkellon unelias raksutus.
Ruskeaksi maalattu wankka permanto rapsahtelee
harvakseltaan vuoroin tummien seinähirsien kera
virkoavan huomenkoin hiljaisuudessa

Pastellinvihreän päästävedettävän kohdussa,
muhkuraisella olkipostelilla räpsäytän luomeni auki,
otan ensimmäisen yhteyden huomeneen
ja käännän nokkani nojalleen lootan koivuiseen reunaan

Orastavan koin pilkahdukset raidoittavat
jo valmiiksi raidallista mattoa.
Pölyhiukkaset tanssivat säteessä.
Suuri koiran motlake juoksee kilpaa unissaan,
rytistää matonlievettä, uikuttaa väliin, väliin vinkuu.

Matka ei liene pitkä koska asettuu pian,
ottaa löysät pois ja leviää matolle tyytyväisenä.
Puhaltaa tuhahtaen.
Saikohan jäneksen kiinni?

Kyökissä lieden alle asetellaan muutama klapi,
rapinaa, tulitikun kihahdus, tuskin havaittava häive
palavan tuohenkäppyrän tuoksusta tavoittaa aistin
ja viimeistelee herätyksen.

Ihana elokuun aamu.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!