KYNiTTY PELTO
Nuokkuva, yksinäinen vesitorni
raapii virkatyönään poutapilven lonkaa.
Sinisten vaarojen takaa siintävät kirkontorniparvet,
niiden lomista metsiin uurretut syvät arvet.
Kiemurtelevat joutilaina harmaat, hiekkaiset kylätiet
yhä lapsuuksien tyhjennettyihin maisemiin.
Nykymaisemaa jakavat asfalttisuorat,
ne hallitsevat käyrien ja kolmioiden ristikkoina.
Siltoina ja liittyminä pidättävät ajatusta.
Eivät päästä kiirettä pakoon.
Siellä täällä vesistön sininen selkä,
vihreiden latvanmerten välissä,
Lammin kuvastimen pilkahdus hakkuun aukosta,
saroitetut niitut tilkkutäkkinä.
Ladot ovat kuolleet - eikä yhtään heinäseivästä,
ei kuhilasta, haasiaa, rukoa tai suovaa pellolla,
vain valkeita jättiläisrakeita sateen jäljiltä,
toisen silmässä ronttosaurin munia - nekin.
Jättimäinen, huriseva korento syö aaltoilevaa vainiota
ja ulostaa kultaista olkea solkenaan.
Toisessa päässä unelias kaupunki tai sammuva taajama,
toisessa toinen ja koko väli pelkkää kynittyä sarkaa.
Nuokkuva, yksinäinen vesitorni
raapii virkatyönään poutapilven lonkaa.
Sinisten vaarojen takaa siintävät kirkontorniparvet,
niiden lomista metsiin uurretut syvät arvet.
Kiemurtelevat joutilaina harmaat, hiekkaiset kylätiet
yhä lapsuuksien tyhjennettyihin maisemiin.
Nykymaisemaa jakavat asfalttisuorat,
ne hallitsevat käyrien ja kolmioiden ristikkoina.
Siltoina ja liittyminä pidättävät ajatusta.
Eivät päästä kiirettä pakoon.
Siellä täällä vesistön sininen selkä,
vihreiden latvanmerten välissä,
Lammin kuvastimen pilkahdus hakkuun aukosta,
saroitetut niitut tilkkutäkkinä.
Ladot ovat kuolleet - eikä yhtään heinäseivästä,
ei kuhilasta, haasiaa, rukoa tai suovaa pellolla,
vain valkeita jättiläisrakeita sateen jäljiltä,
toisen silmässä ronttosaurin munia - nekin.
Jättimäinen, huriseva korento syö aaltoilevaa vainiota
ja ulostaa kultaista olkea solkenaan.
Toisessa päässä unelias kaupunki tai sammuva taajama,
toisessa toinen ja koko väli pelkkää kynittyä sarkaa.
Oh-show-tah hoi-ne
"Siltoina ja liittyminä pidättävät ajatusta, eivät päästä kiirettä pakoon" tosi hyvin sanottu. Ladot katoamassa täältäkin. Me pelastamme omaamme, joka on vuodelta 1860. Meikä kun on patriootti vieraalla maallakin. Säilyttää pitää. Jonkun esi-isien töitä tämäkin on. Käsin salvettuja hirsiä, leveitä tammilankkuja lattiat.
VastaaPoistaUtukalle:
VastaaPoistaKyllä sitä jokaisen soisi ainakin jotain wanhoista HYVISTÄ perinteistä, tiedoista ja taidoista viitsivän säilyttää.
Tämän hetken trendi on kuitenkin kulutus-KULUTUS-kulutus, kaiken wanhan käyttökelpoisenkin heittäminen roskiin uuden roskan tieltä.