sunnuntai 30. elokuuta 2009

SATAA KUN SATAA


SATAA KUN SATAA

Jostakin tulee aina sade,
ihana lorottava roiskaus tai iäisyyden kestävä tuhnu,
eräiden mielestä peräti sietämätön tihku.
Etenkin syksyllä usein pyytämättä,
ihan arkisesti ja kastelee.
Juuri kun on saanut pyykkinsä narulle,
saappaat jalkaan astuakseen puolukkametsään
tai muuten vain.

Niin - tuleehan se aina pyytämättä - sade
ja ei koskaan kun pyydetään.
Ei pitäisi sanoa koskaan ei koskaan tai aina.

Jostain? Taivaaltapa tietenkin,
harmahtavan pilvimassan helmoista se valuu - kuuro,
pieksää asfalttia missä sitä sattuu olemaan,
muualla täplittää hiekan, myllertää mullan
ja pistää kasvikunnan ojennukseen,
tai paremminkin lysyyn.

Noloina esiintyvät alakuloisen oloiset kasvit,
vettä noruen.
Herkkä ihminen niitä katsoo poruen,
sadetta toruen
vaikkei se mitään vaikuta, sataa yhä vaan.

Se on sen homma - sadepilven. Elämän ylläpito.

Oh-show-tah hoi-ne

3 kommenttia:

  1. Samanlainen aamutunnelma täällä etelässä. Mukava katsella runon ja ikkunan takaa :-)

    VastaaPoista
  2. Tämä maisema kiehtoo, haluaisin tuolla sumussa soudella pitemmänkin aikaa, kunnes aamuaurinko kirkastaa raikkaan syyspäivän.

    VastaaPoista
  3. Unelmikolle:
    Eipä muuta sitten kuin töpinäksi ja soutelemaan, kun pääset rantaan, niin suutelemaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi