torstai 20. elokuuta 2009

SATEENKAARi


SATEENKAARi

Taivaankaaren tuolla päässä jossain aarre,
luona liki saaren, alla sateenkaaren;
kertoo vanha satu - uskokoon ken voi tai haluaa,
mut' sitä tämä juttu vielä kerran kaluaa.

Talvisaikaan johtaa sinne näkymätön latu;
ja jos ei vastaantulijoita kohtaa,
suoraan aarteen luokse ura ohjaa,
pitkin mustan kurun pohjaa.

Jos taas kesäntaikaan lähtee,
pitää olla alwariinsa luona taikalähteen silloin illoin,
kunnes keijuin tanssahtavan näkee
päällä veden tyynen kalvon,
ympärillään valvomassa pikkuväkee.
Ja kaikki tämä nähtävä on vielä poutasäällä.

Niille jotka matkaa jatkaa huomenkoissa vasta aikoo;
on paistettava voissa sianpintaa,
kastettava siinä kyyhkynrintaa,
ja voideltava marhamintaa.
Arvailtava silmät kiinni aarteen hintaa.

Yöllä vaipuneena uneen,
jos ken kaaren hoksaa kaatuneena lumeen.
Pääsee ihan vähäl' työllä.
Nostaa pystyyn, pyyhkii siitä unihiekat, kultamullan.
Herää vierest' oman kullan.

Oh-show-tah hoi-ne

14 kommenttia:

  1. Hauska oli opastus sateenkaaren päähän ja vielä hauskempi loppuratkausu runossa! Kuvakin satumainen!

    VastaaPoista
  2. Onpahan hieno runo ja oivallinen loppuratkaisu!

    VastaaPoista
  3. Ensimmäinen säkeistö sai puremaan hampaita yhteen, mutta onneksi viimeinen säe pelasti koko säkeistön.

    Loppu muistuttikin sitten einoleinomaista maalailua, jota oli mukava lukea.

    VastaaPoista
  4. Cranelle:
    No useinhan ne juuri noin unet päättyy.

    Kahil77'lle:
    Tosi on. Ratkaisu on hyvä ja kotoinen.

    Ilona Tammelle:
    On hvyä purra hampaat yhteen tiukan paikan tullen,
    etenkin jos ne sijaitsevat eri leuoissa.
    Kiitän vienosta arvostelusta, se tekee aina terää.

    VastaaPoista
  5. Hieno, taian omainen runo. Kuva on tosi upea!

    VastaaPoista
  6. Laps Suomelle:
    Minä kiitän runsaasti ja påkkaan.

    VastaaPoista
  7. Ihan mukava lueskella kun en heti hoksannut. Rehellinen kun olen niin loppua kohti selvenee ja aina vaan paremmaksi käy. Kuva älyhyvä.

    VastaaPoista
  8. John'lle:
    Runoissa tahtoo olla tulkintoja ja wiittauksia joita kukaan muu ei hoksaa wiimesen päälle, paitsi itse tekijä.

    VastaaPoista
  9. Minua tämä runorytmisi kutkuttaa aina mukavasti. Minä näen keijut ja pikkuväen ilman taikajuomiakin ja mielelläni tanssin heidän kanssaan. Siinä sitä aarretta on riittämiin, etenkin kun herää kuten viimeinen säe paljastaa.

    VastaaPoista
  10. Latuko sinne talvella menee.
    Minä uskon sateenkaarta se näyttää nin selvästi aarteen, sen olemme kaikki saaneet. Mutta olemmeko pitäneet hyvää huolta.

    Rempseää runoilua.

    VastaaPoista
  11. Arleenalle:
    Latupa se hyvinniin. Joskus saattaa olla tunturin päällä kolmekin kaarta yht'aikaa ja siitä se vasta ilo syntyy jos siellä halo näkyy taikka tuplahalo niin kuin wiimetalvena. Ilman kameraa tietysti pitää olla. Eihän ne muuten.

    VastaaPoista
  12. Paljon ja kaikenlaista se teettää, jos meinaa sateenkaaren päästä aarteen löytää.
    Runossa lempeää sadunomaisuutta.

    VastaaPoista
  13. Aimariille:
    Aarteenetsintä on aina ollut perinteisesti työlästä.
    Jotkut väittävät koko hommaa saduksi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi