PALANAKO VAi SiiVUNA?
No mitä nyt yhdellä jonniijoutavalla karhulla humeettiaan kiusaamaan? Joka sitä paitsi lähti vitomaan. Siis se Mesikämmen. Sitä on maailmassa tähellisempiäkin asioita, vaikkapa kouraan istuvan melan vesto, esimerkiksi.
Sillä on merkitystä istuuko mela pivoon kuin pyy - jäsenen luonnollisena jatkeena vai onko siitä koko ajan pidettävä täydellä kouralla kiinni, jolloin se on työläs.
Jokaisella omin nokkineen elämisen virkaa hoitavan elinpiiriin muodostuu lukematon määrä tapoja ja tottumia joista ei suurin surminkaan malttaisi luopua. Mieluummin sitä vaikka vaivihkaan koettaa säilyttää omiaan ja näytellä muuhun suuntaan näkymätöntä.
Melan istuminen kouraan on yksi tapa ja siitä ei mielellään luovu, koska yksinänsä verkkojen kanssa kuljailu ja husoteeraaminen muuttuu huonolla melalla hermoja riipiväksi ja repiväksi matsiksi itsensä kera.
Siinä joutuu siivuttamaan sielunsa ja syöttämään pirulle. Sanat loppuvat kesken jos kelvottoman melan takia kiloinen rautu molskahtaa reeskaverkosta takaisin Ahtolaan. Se on selvä se. Ei riittä vaikka huutaisi järven selän yli että TUHAT PERKELETTÄ. Ei auta. Eikä toinenkaan satsi.
Piekka-Anselmia ihan suorastaan sanoen vituttaa kun kauppias on jo alun kolmattakymmenettä vuotta hältä joka helkkerin kauppareissulla kysynyt Metsästäjänmakkaraa ostettaessa että palanako vai siivuna laitetaan - KITOSHH!.
Ja kuitenkin se halvatuinen tietää ihan rikulleen, että täysi kanki laitetaan viiteen osaan ja puolikas kolmeen - suurinpiirtein tasan.
Niin on tehty aina, lapsesta saakka, kun isän kanssa sitä ensimmäisiä kertoja pääsi kaupan makasiinin laiturilla maistelemaan, sen aikusta uutuutta. Ja hyvää oli niin, että on tähän päiviin asti kelvannut tuolla mainitulla siivutusoptiolla, laatu on säilynyt lähes samana ja maku etenkin.
Mutta nyt on wiimenenkin verkonresu tarkastettu. Anselmi ottaa oikean otteen liinasta, mutjauttaa kyynärvarren päällä ja pyörräyttää vyyhdeksi ja nostaa sitten muoviseen putsiin muiden päälle.
Siinä olkoot nyt sen aikaa kun käyn haukkaamassa niestaa kitaan, laskostan sitten ehtoolla, viileemmällä paljuun, tuumii Anselmi puoliääneen.
Puoliääneenpä hyvinkin vaikka kuulemassa on korkeintaan - no enintään lapintiaispesue, jos sitäkään. Ja niille nyt on ihan sama ja hailee, ääneenkö puhuu yksinäinen mies vai onko ääneti.
Anselmi astuu sisään tupaan, nostaa porstuan konttorista menneessään tyröksilaukun. Pukkaa pannun keskemmä levyä ja viskaa muutaman rispaantuneen tuohen hiilien päälle ja niiden päälle pivollisen honkapuikkoja.
Siitä vaan - syttyköön omine aikoneen, ala siihen erillistä henkeä puhaltamaan, aattelee, siirtyy kelosta vestetyn pöydän ääreen ja avaa tyröksilootan.
Puolinainen voipaketti, samansorttinen leivänkyörä sekä rapisevaan voipaperiin kääritty pala palvattua siankylkeä. Juustonmötikkä. Vajaa jo sekin.
Siinä eineet päivälle, ehken parille - kepeillä hommilla. Syötävä pois ennen kuin kypsyvät liikaa. Vasta sitten voi käydä talvella ajettuihin varastoihin, jos on tarvis. Saas nähdä miten kala alkaa liikkumaan tälle syyskesälle.
Piekka-Anselmi kuopasee puukon vyöltä, kurottaa alaskäsin ja pyyhkäsee pasillit terästä saappaan varteen. Ottaa sitten kyrsän kouraan ja viiltää puolituumaisen viipaleen rukiista. Taittelee leukun kärellä voipaketin korvilleen ja vestää nokareen ynnä levittää sen leipäviipaleelle sekä haukkaa jo maistiaisen.
Sitten kuorii juustonköllykkää, laskee kuorta kuin aluhousuja naaraalta, taiten, rikkumatta ja nautiskellen. Asettaa peukalon oikeaan kulmaan könttään nähden, taiteellinen vaikutelma kun pitää saada ja painaa terän peukaloa vasten varovasti. Varttituumainen silotellun oloinen siivu vuoleutuu ja kaartuu terän yli kuin keltainen maininki.
Kiepsauttaa terää vasten leivälle.
Piekka-Anselmi on niitä miehiä. Juusto alle ja liha-aineisto päällimmäiseksi!
Sitten avaa rapisevan voipaperin. Houkutteleva tuoksu, nokassa viipyilevä kypsän sianlihan aromi leijuu. Leikkaa maistiaisen. Toisen. Kolmannenkin. Vihdoin kelputtaa ja viiltää rasvaa tirisevän samanmoisen siivun kuin juustostakin, sille kaveriksi.
Ottaa tekeleen hyppysiinsä, laskee luomet ja kohottaa huulilleen ja haukkaa. Täyttymyksen hetki. Humeetissa juoksevat rainoina kaikki elämän aikana ihania elämyksiä toimittaneet naaraat kuin pumpulipilvessä. Niin huikealta tuntuu makuelämys. Ei sen paremmasta enää.
Sitä ihan mielellään jättää rukolat ja muut herkut rauhaan. Ja hyvä isä - pitäähän sitä toki muidenkin saada herkutella. Syökööns vaikka kaikki niitut tyhjäksi heinästä. Ei sen niin väliä.
Kunhan jättävät siankyljet rauhaan. Etenkin savustetut.
Kolmannen annoksen jälkeen jo toppuuntuu ja siirtyy kahvittelemaan. Mietiskelee eteen tulevia hommia ja kun semmosia tuntuu laiskankin elämässä olevan, asettuu lavitsan kirjavalle raanulle pitkäkseen niitä järjestykseen laittamaan.
Syötävä on - jos meinaa elää, tuumii ja nukahtaa.
No mitä nyt yhdellä jonniijoutavalla karhulla humeettiaan kiusaamaan? Joka sitä paitsi lähti vitomaan. Siis se Mesikämmen. Sitä on maailmassa tähellisempiäkin asioita, vaikkapa kouraan istuvan melan vesto, esimerkiksi.
Sillä on merkitystä istuuko mela pivoon kuin pyy - jäsenen luonnollisena jatkeena vai onko siitä koko ajan pidettävä täydellä kouralla kiinni, jolloin se on työläs.
Jokaisella omin nokkineen elämisen virkaa hoitavan elinpiiriin muodostuu lukematon määrä tapoja ja tottumia joista ei suurin surminkaan malttaisi luopua. Mieluummin sitä vaikka vaivihkaan koettaa säilyttää omiaan ja näytellä muuhun suuntaan näkymätöntä.
Melan istuminen kouraan on yksi tapa ja siitä ei mielellään luovu, koska yksinänsä verkkojen kanssa kuljailu ja husoteeraaminen muuttuu huonolla melalla hermoja riipiväksi ja repiväksi matsiksi itsensä kera.
Siinä joutuu siivuttamaan sielunsa ja syöttämään pirulle. Sanat loppuvat kesken jos kelvottoman melan takia kiloinen rautu molskahtaa reeskaverkosta takaisin Ahtolaan. Se on selvä se. Ei riittä vaikka huutaisi järven selän yli että TUHAT PERKELETTÄ. Ei auta. Eikä toinenkaan satsi.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Piekka-Anselmia ihan suorastaan sanoen vituttaa kun kauppias on jo alun kolmattakymmenettä vuotta hältä joka helkkerin kauppareissulla kysynyt Metsästäjänmakkaraa ostettaessa että palanako vai siivuna laitetaan - KITOSHH!.
Ja kuitenkin se halvatuinen tietää ihan rikulleen, että täysi kanki laitetaan viiteen osaan ja puolikas kolmeen - suurinpiirtein tasan.
Niin on tehty aina, lapsesta saakka, kun isän kanssa sitä ensimmäisiä kertoja pääsi kaupan makasiinin laiturilla maistelemaan, sen aikusta uutuutta. Ja hyvää oli niin, että on tähän päiviin asti kelvannut tuolla mainitulla siivutusoptiolla, laatu on säilynyt lähes samana ja maku etenkin.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Mutta nyt on wiimenenkin verkonresu tarkastettu. Anselmi ottaa oikean otteen liinasta, mutjauttaa kyynärvarren päällä ja pyörräyttää vyyhdeksi ja nostaa sitten muoviseen putsiin muiden päälle.
Siinä olkoot nyt sen aikaa kun käyn haukkaamassa niestaa kitaan, laskostan sitten ehtoolla, viileemmällä paljuun, tuumii Anselmi puoliääneen.
Puoliääneenpä hyvinkin vaikka kuulemassa on korkeintaan - no enintään lapintiaispesue, jos sitäkään. Ja niille nyt on ihan sama ja hailee, ääneenkö puhuu yksinäinen mies vai onko ääneti.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Anselmi astuu sisään tupaan, nostaa porstuan konttorista menneessään tyröksilaukun. Pukkaa pannun keskemmä levyä ja viskaa muutaman rispaantuneen tuohen hiilien päälle ja niiden päälle pivollisen honkapuikkoja.
Siitä vaan - syttyköön omine aikoneen, ala siihen erillistä henkeä puhaltamaan, aattelee, siirtyy kelosta vestetyn pöydän ääreen ja avaa tyröksilootan.
Puolinainen voipaketti, samansorttinen leivänkyörä sekä rapisevaan voipaperiin kääritty pala palvattua siankylkeä. Juustonmötikkä. Vajaa jo sekin.
Siinä eineet päivälle, ehken parille - kepeillä hommilla. Syötävä pois ennen kuin kypsyvät liikaa. Vasta sitten voi käydä talvella ajettuihin varastoihin, jos on tarvis. Saas nähdä miten kala alkaa liikkumaan tälle syyskesälle.
Piekka-Anselmi kuopasee puukon vyöltä, kurottaa alaskäsin ja pyyhkäsee pasillit terästä saappaan varteen. Ottaa sitten kyrsän kouraan ja viiltää puolituumaisen viipaleen rukiista. Taittelee leukun kärellä voipaketin korvilleen ja vestää nokareen ynnä levittää sen leipäviipaleelle sekä haukkaa jo maistiaisen.
Sitten kuorii juustonköllykkää, laskee kuorta kuin aluhousuja naaraalta, taiten, rikkumatta ja nautiskellen. Asettaa peukalon oikeaan kulmaan könttään nähden, taiteellinen vaikutelma kun pitää saada ja painaa terän peukaloa vasten varovasti. Varttituumainen silotellun oloinen siivu vuoleutuu ja kaartuu terän yli kuin keltainen maininki.
Kiepsauttaa terää vasten leivälle.
Piekka-Anselmi on niitä miehiä. Juusto alle ja liha-aineisto päällimmäiseksi!
Sitten avaa rapisevan voipaperin. Houkutteleva tuoksu, nokassa viipyilevä kypsän sianlihan aromi leijuu. Leikkaa maistiaisen. Toisen. Kolmannenkin. Vihdoin kelputtaa ja viiltää rasvaa tirisevän samanmoisen siivun kuin juustostakin, sille kaveriksi.
Ottaa tekeleen hyppysiinsä, laskee luomet ja kohottaa huulilleen ja haukkaa. Täyttymyksen hetki. Humeetissa juoksevat rainoina kaikki elämän aikana ihania elämyksiä toimittaneet naaraat kuin pumpulipilvessä. Niin huikealta tuntuu makuelämys. Ei sen paremmasta enää.
Sitä ihan mielellään jättää rukolat ja muut herkut rauhaan. Ja hyvä isä - pitäähän sitä toki muidenkin saada herkutella. Syökööns vaikka kaikki niitut tyhjäksi heinästä. Ei sen niin väliä.
Kunhan jättävät siankyljet rauhaan. Etenkin savustetut.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kolmannen annoksen jälkeen jo toppuuntuu ja siirtyy kahvittelemaan. Mietiskelee eteen tulevia hommia ja kun semmosia tuntuu laiskankin elämässä olevan, asettuu lavitsan kirjavalle raanulle pitkäkseen niitä järjestykseen laittamaan.
Syötävä on - jos meinaa elää, tuumii ja nukahtaa.
Piekka-Anselmin kaikki osat
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Verkko taisi jäädä paljuun laskostamatta. Vaan ehtiihän sen huomennakin.
VastaaPoistaNa killa ehtii.
VastaaPoistaTyylikästä kerrontaa ja tinkimätöntä tilitystä miehestä, jolla ei ole jalassa kamelibuutsit vaan Jalavan kaupasta tilatut kumiterät. Mahtaneeko löytyä lyyssi, haitarivarsisaappaat ja ajurinlakki juhlatilaisuuksia varten?
Demetriukselle:
VastaaPoistaNo ehtiihän sen, ei ole muuta kiirettä kuin että ennen vettä.
OK'lle:
Kaikki mainitut löytyvät ja warmuusvarastosta toiset.
Tässäpä oiwan kaupan osoke valmiiksi:
JALAVAN KAUPPA