lauantai 1. elokuuta 2009

JOSPA SYÖVERiSTÄ


JOSPA SYÖVERiSTÄ

Peilityven, musta lompolon pinta
vähälännän tievan kupeessa,
upeessa, jäkälän kuorruttamassa kuolpunassa.
Reeska pistää ve'en kalvoon ahnaasti, perhoa tavoitellen.

Vielä pyytämättömän saalin jaolla ovat:
ukko ja kopukkansa, verkkopalju veden rajassa,
lapintiaispari ynnä neljä juoruilevaa kuukkelia.
Korppi ilmoittaa myös osingolle tulostaan.

Kaikki elävät toivossa - jospa sieltä syöveristä,
hetteen silmästä jotain.

Ranta-ahteella wanhuuttaan lyyhistynyt saunanröttelö
harmaa, sammaleinen, paikoilleen lahonnut
ja itsensä päälle romahtanut.

Ruosteen maalaama kiuas pilkottaa orpona,
osoittaa viimeisiä miehuutensa merkkejä.
Henki siitä on pois. Löyly haihtunut Hiitolaan.
Kun pelti antaa periksi satu on lopussa.

Aurinko räköttää täydeltä terältä,
parissa kolmessa tunnissa näkee onko lompolossa
isoreikäiseen verkkoon uijaksi ketään.

Harmaiden pilvien päältä kasvaa hattarainen taivas.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Tämä meni sillä rajalla että onko se runo vai kuva.Vai ratsastinko suden selässä nyrkit turkista pitäen katsomaan itse paikkaa, miestä ja muita saalista kärkkyviä?

    Ei, tässähän minä istun, eteläisen kaupungin rajalla, metsänreunakotini portaiden alla työpisteessä ja ihmettelen, missä taas kävinkään.
    Sanoista on moneksi.

    VastaaPoista
  2. Reinelle:
    Ratsastit. Kyllä se niin on. Kun mukaan lähtee niin näkee.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi