keskiviikko 5. elokuuta 2009

MASTOKUUSiEN METSÄ


MASTOKUUSiEN METSÄ

Tyystin sattumalta - hetken mielijohteesta oikeastaan,
sanoisin - pelkästä silkasta päähänpistosta,
ikäänkuin joku outo oikku olisi sittenkin vetänyt,
houkuttanut, koukuttanut.

Mutta kivunnut olen ja kavunnut,
kiivennyt kuolleenkourien siimeksessä
pienelle vuorelle Yoldia-meren rantaan.

Satajalkaisten mastokuusien sankia metsä seisoo
rinteen sylissä odottaen purjehdusta maailman ympäri.
Hiljaisuus istuu kuin palapelin viimeinen osa.
Rikkumatta.

Jyrkkiä, rajuja aatoksia alan mäeltä tyrkkiä,
säästelemättä päästelen sananjalkojen lomasta sanoja,
ihailen lehteviä vehreitä pajuja - ikimetsän hajuja.
Kailotan outoa puhetta, mökellän ja hoilaan.
Kaiku paiskaa samalla mitalla takaisin.

Lasken sammaleisen kiven katveeseen lymyyn,
väännän itseni leveään hymyyn.
Siinä teille kaikki.

Nyrkkiä kouristaa kun suoristaa raajaa,
se osoittaa laajaa taajamaa
joka edessä joskus epäämättä lepää.

Oh-show-tah hoi-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi