KOSKELOPARVi
Aamu siinä valkeni pikkuhiljaa, pikkupuuhissa - heräämisessä, aamustelussa ja niin edelleen. Heräämisessä Piekka-Anselmi ei ollut niitä huonoimpia. Ei sinne päinkään. Päinvastoin. Kun Anselmi aamuyöstä oli soutelemassa, yleensä ja etupäässä Höyhensaarten suunnasta kotirantaan päin, niin heti kun kokka karahti rantaan, silmät loksahtivat raolleen. Sen verta minkä nyt valo herääjälle sallii sikkuraisille silmille.
Voisi niistä kuitenkin sanoa että koht'siltään, pikimmiten ne jo haroivat ympäristöä tarkaten ja havainnoiden. Kuvasignaalia tuppasivat lappamaan humeettiin ylen samaan tahtiin kuin Pakko-YLEn lähettimistä.
No tässä Anselmin tapauksessa vaan johtopäätöksiä teki terävä humeetti heti täysillä kuin paremman luokan tietokonemasiina - ei mikään unelias aamuhorisko. Niin oli Piekka-Anselmilla pää hyvä käynnistymään.
Olihan ukko kuullut kaikenkarvaisia juttuja siitä kuinka iniminen kun muka joutuu vastentahtoansa kamuamaan ylös töilleen, yön jossakin lietsussa rymyttyään, jotta sillä humeetin herääminen osaa joskus kestää parikin tuntia, että vaikka roppa sinällään näyttäisi oortinkissa ja nuhteessa olevan. Mutta sitä nyt on kaikenalaista, inimisissäkin. Sehän on selvä. Onhan nuita eroja poroissakin.
Ensimmäisiin toimiin heti heräämisen jälkeen kuuluu uloskurkistus akkunan pielestä. Sikäli mikäli näyttää kirkkaalta ja tuulet oikeasta suunnasta, niin sitä mukaa sujuvat aamun askareet.
Jos taas on sadepäivä, niin se on sadepäivä. Senhän kuulee katon ropinasta jo lavitsalle wällyjen alle. Silloin ei huoli hoppua pitää, on aikaa työskennellä aivotöitä jos ei ihan anhiton nälkä mahalaukkua vielä kaiverra.
Sadekin osaa joskus kummitella, tulee niin tasaisena sihuna, tihkuaa niin vaivihkaa jotta kätevämpikin siinä lankaan menee ja syyttää suotta ennen aikojaan pomppaa tyhjää jalkeille vaikkei ulos kastumaan ole mitään hinkua.
Monet on ja lukuisat ne kerrat jolloin Suomelle ensisijaisen tärkeitä asioita on häpeilemättä ja ujostelematta pohdiskeltu harmaassa sateisessa aamussa wällyjen seassa lavitsalla lojuen.
Hartaudella on paneuduttu pohtimaan lama-asetelmia, viennin ja tuonnin taseita, verohuojennuksia ja muuta sälää joka edellisiin liittyy.
Munia raapien on päsmäröity ministerien vaihdoksista ja siitä tuleekohan siitä lopultakin mitään, paraneeko nuo pirulaiset vaihtamalla lainkaan.
Tänä aamuna kaikki tikkasi kuin wanha singeri Pertta-Raunin mökissä. Kirkas oli ilma ja lounaasta näkyi viri käyvän. Muutamia joutilaita pilven retaleita kuljeskeli pitkin taivaanrantaa, mutta muuten sää oli kovin suotuisa sille että josko kokeilisi miten siian poika liikkuu. Tosin lehti oli puussa vielä täydellisesti, merkkejä syksystä ei lainkaan, mutta tämä ilma, tämä ilma oli jotenkin.
Piekka-Anselmi einesti niin kuin oli jo yli 30 vuotta tehnyt, pekonia ja munia, hevosnaamaisten enkelsmannien tapaan. Sivistystä - sanoisi ehken joku maailmanmatkaaja. Ja paskat - järkiasia vain.
Päälle tujakkaa kahvia pari kuksallista. Ei sitä muuta iniminen ensihätään osaa kaivata. Siitä se kopeutuu elämä.
Astuu sitten ukko ulos ja astelee järven rantaan, katselee ja kuullostelee. Kuikkapari kalastelee kauempana ja huomaapa katse koskeloparven laskeneen yön sylissä järven pinnalle. Hyvä juttu, niitä pitääkin jonkun aikaa seurata, ehkäpä ne johtavat syönnösparven suuntaan.
Koskelot kelluskelevat joutilaan oloisina, silloin tällöin joku sukeltaen. Muudan toinen läpsyttää vettä ja nousee vaivalloisesti laiskaan lounatuuleen ja kaartaa sitten järvenselkää seuraillen. Selvästikin jotain Kolumbuksen sukua tuo epeli, tuumii Piekka-Anselmi tarkatessaan veneeseensä nojaten selälle silmät sirrillään.
Sitten kaartaa lentäjä takaisin parven ylle raksuttaen ja laskeutuu parvesta pois selälle päin. Muu revohka lähtee uimasilleen samaan suuntaan. Anselmin päässä syttyy lamppu. Niinköhän kävi muulle väelle vinkkiä antamassa että tuolla salmensuulla on kalaparvi noussut pintaan einehtimään keijustoa.
Kun huomaa koskeloiden vain päättäväisesti siihen suuntaan meloskelevan, panee itsekkin toimeksi.
Nostaa suojan alta valmiiksi laskostetun paljun veneen keulaan, siinä kymmenen mustalankaista nailonia kököttää sulassa järjestyksessä laskosteltuna vettä janoten. Pukkaa veneen veteen, riipat ja kupaimet on jo valmiiksi veneessä.
Tyrkkää airon kärjellä selvälle vedelle, sovittaa airot hankaimiin ja lähtee vetelemään kiiruhtamatta, mutta tasaisen varmasti samaan suuntaan kuin koskeloparvi.
Aamu siinä valkeni pikkuhiljaa, pikkupuuhissa - heräämisessä, aamustelussa ja niin edelleen. Heräämisessä Piekka-Anselmi ei ollut niitä huonoimpia. Ei sinne päinkään. Päinvastoin. Kun Anselmi aamuyöstä oli soutelemassa, yleensä ja etupäässä Höyhensaarten suunnasta kotirantaan päin, niin heti kun kokka karahti rantaan, silmät loksahtivat raolleen. Sen verta minkä nyt valo herääjälle sallii sikkuraisille silmille.
Voisi niistä kuitenkin sanoa että koht'siltään, pikimmiten ne jo haroivat ympäristöä tarkaten ja havainnoiden. Kuvasignaalia tuppasivat lappamaan humeettiin ylen samaan tahtiin kuin Pakko-YLEn lähettimistä.
No tässä Anselmin tapauksessa vaan johtopäätöksiä teki terävä humeetti heti täysillä kuin paremman luokan tietokonemasiina - ei mikään unelias aamuhorisko. Niin oli Piekka-Anselmilla pää hyvä käynnistymään.
Olihan ukko kuullut kaikenkarvaisia juttuja siitä kuinka iniminen kun muka joutuu vastentahtoansa kamuamaan ylös töilleen, yön jossakin lietsussa rymyttyään, jotta sillä humeetin herääminen osaa joskus kestää parikin tuntia, että vaikka roppa sinällään näyttäisi oortinkissa ja nuhteessa olevan. Mutta sitä nyt on kaikenalaista, inimisissäkin. Sehän on selvä. Onhan nuita eroja poroissakin.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ensimmäisiin toimiin heti heräämisen jälkeen kuuluu uloskurkistus akkunan pielestä. Sikäli mikäli näyttää kirkkaalta ja tuulet oikeasta suunnasta, niin sitä mukaa sujuvat aamun askareet.
Jos taas on sadepäivä, niin se on sadepäivä. Senhän kuulee katon ropinasta jo lavitsalle wällyjen alle. Silloin ei huoli hoppua pitää, on aikaa työskennellä aivotöitä jos ei ihan anhiton nälkä mahalaukkua vielä kaiverra.
Sadekin osaa joskus kummitella, tulee niin tasaisena sihuna, tihkuaa niin vaivihkaa jotta kätevämpikin siinä lankaan menee ja syyttää suotta ennen aikojaan pomppaa tyhjää jalkeille vaikkei ulos kastumaan ole mitään hinkua.
Monet on ja lukuisat ne kerrat jolloin Suomelle ensisijaisen tärkeitä asioita on häpeilemättä ja ujostelematta pohdiskeltu harmaassa sateisessa aamussa wällyjen seassa lavitsalla lojuen.
Hartaudella on paneuduttu pohtimaan lama-asetelmia, viennin ja tuonnin taseita, verohuojennuksia ja muuta sälää joka edellisiin liittyy.
Munia raapien on päsmäröity ministerien vaihdoksista ja siitä tuleekohan siitä lopultakin mitään, paraneeko nuo pirulaiset vaihtamalla lainkaan.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tänä aamuna kaikki tikkasi kuin wanha singeri Pertta-Raunin mökissä. Kirkas oli ilma ja lounaasta näkyi viri käyvän. Muutamia joutilaita pilven retaleita kuljeskeli pitkin taivaanrantaa, mutta muuten sää oli kovin suotuisa sille että josko kokeilisi miten siian poika liikkuu. Tosin lehti oli puussa vielä täydellisesti, merkkejä syksystä ei lainkaan, mutta tämä ilma, tämä ilma oli jotenkin.
Piekka-Anselmi einesti niin kuin oli jo yli 30 vuotta tehnyt, pekonia ja munia, hevosnaamaisten enkelsmannien tapaan. Sivistystä - sanoisi ehken joku maailmanmatkaaja. Ja paskat - järkiasia vain.
Päälle tujakkaa kahvia pari kuksallista. Ei sitä muuta iniminen ensihätään osaa kaivata. Siitä se kopeutuu elämä.
Astuu sitten ukko ulos ja astelee järven rantaan, katselee ja kuullostelee. Kuikkapari kalastelee kauempana ja huomaapa katse koskeloparven laskeneen yön sylissä järven pinnalle. Hyvä juttu, niitä pitääkin jonkun aikaa seurata, ehkäpä ne johtavat syönnösparven suuntaan.
Koskelot kelluskelevat joutilaan oloisina, silloin tällöin joku sukeltaen. Muudan toinen läpsyttää vettä ja nousee vaivalloisesti laiskaan lounatuuleen ja kaartaa sitten järvenselkää seuraillen. Selvästikin jotain Kolumbuksen sukua tuo epeli, tuumii Piekka-Anselmi tarkatessaan veneeseensä nojaten selälle silmät sirrillään.
Sitten kaartaa lentäjä takaisin parven ylle raksuttaen ja laskeutuu parvesta pois selälle päin. Muu revohka lähtee uimasilleen samaan suuntaan. Anselmin päässä syttyy lamppu. Niinköhän kävi muulle väelle vinkkiä antamassa että tuolla salmensuulla on kalaparvi noussut pintaan einehtimään keijustoa.
Kun huomaa koskeloiden vain päättäväisesti siihen suuntaan meloskelevan, panee itsekkin toimeksi.
Nostaa suojan alta valmiiksi laskostetun paljun veneen keulaan, siinä kymmenen mustalankaista nailonia kököttää sulassa järjestyksessä laskosteltuna vettä janoten. Pukkaa veneen veteen, riipat ja kupaimet on jo valmiiksi veneessä.
Tyrkkää airon kärjellä selvälle vedelle, sovittaa airot hankaimiin ja lähtee vetelemään kiiruhtamatta, mutta tasaisen varmasti samaan suuntaan kuin koskeloparvi.
Piekka-Anselmin kaikki osat
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi