SATEEN PiEKSÄMÄ LEHMÄNPASKA
Näyttää kaikista wähättelyistä huolimatta että se varsinainen lama, koettelemusten kynnys on vasta pikkuhiljaa kampeutumassa esiin. Niillekin typeryksille Lama-Peikko tunkee esiin, jotka luottavaisina ovat kuunnelleet kaikenkarvaisten ennustajaeukkojen pötypuheisiin ja teenlehden asentoihin perustuvia näkemyksiä pörssikäppyröistä ja tuotannon elpymisestä maailmalla.
Nythän näyttää että joka toinen vastaantuleva talousmies on eri mieltä kuin edellinen ja varmuuden vuoksi vielä niin että mahdollisimman kaukana toisen sanomasta.
Politikkareppanat sekoontuneina korruptiorahoihinsa ja laskevaan kansansuosioon ja uskottavuuden romahtamiseen nähden jaksavat yhä jääräpäisesti puhua samoja pötyjään, mitä ovat saarnanneet lähes vuosikymmenen. Edellisestä lamasta lähtien:
Kulutus-kulutus-kulutus.
Ja maa makaa kuin sateen pieksämä lehmänpaska.
Kulutus on näille politikkasille sisään ajettu ehto, kuin toimintaohje Pavlovin koiruille. Homma on sinällänsä hyvä, osaavat asian unissaankin varamiestä myöten, mutta tie vain on se joka johtaa tuhoon. Harvat poikkeavat tuolta valitulta tieltä, jäävät yksinäisiksi ratsastajiksi ja nauretaan suohon.
Ei kuluttaminen kovin ihmeellinen asia ole jos sitä kulutettavaa vain on ehtymättömästi. Asia on silloin pihvi ja pahvi.
Mutta kun maailma ei ole ehtymätön, on vain yksi maapallo. Ja talouden laskelmat perustuvat vain kuluttamisen kasvun teoriaan.
Jokainen täyspäinen käsittää, että se on mahdoton yhtälö. Se että iniminen muka osaa lukea ja kirjoittaa muusta luomakunnasta poiketen, ei muuta totuutta miksikään.
Jo aikaa sitten on todistettu että Perpetum Mobile on mahdoton. Tyhjästä ei voi luoda kukaan mitään. Silti pöljempi osa sakkia uskoo että iniminen jotenkin ratkaisee ongelman. Niin - "ratkaisee". Se on utopiaa. Mahdoton tehtävä.
Asian ovat käsittäneet jo Sokeasta Reetasta lähtien kaikki esi-isämme ja warhemmatkin, yleensä ottaen kaikki muut paitsi höyrähtäneet ja vajaaälyiset:
"Leivällä ei nälkä lähde - se vain siirtyy!" Yksinkertainen tosi.
Ja tosi myös tämä wanha wiisaus: "Lumeen kun kusee, niin reikä tulee!"
Paitsi että kun enää nykylumeenkaan ei voi enää luottaa, sanoi Sörsselssonin Mari:
"Ennen ko mie pienen tyttön pisasin, nii pikkirilli kokonje reikä vaa tul, mut nykylummee ko kusasoo, nii joha kämmene kokonje syöver siihe tullee!"
Kurjalta vaikuttaa elokuun iltojen pimetessä uutiset tulevasta syksystä ja talvesta, hyvin kurjalta. Usko poliittisten neropattien kaikkivoipaisuuteen horjuu. Usko puolueiden rehellisyyteen kansalaisten etujen ajajina horjuu. Omat suut ovat lähinnä.
Pikemminkin on selkeytymässä se kuva että kansanvallan kieroudella anastaneet puolueet ovat juuri sitä mistä saunanlauteilla, pubeissa ja baareissa keskustellaan vähäpätöisten inimisten pienissä ympyröissä. Pers'tuntunalla, mutta yksinkertaisen loogisin metodein.
Joku niin sattuvasti jossakin kommenttiketjussa totesi kysyvästi: "Nyt on käsitelty viikkokausia politikkojen "laillista" korruptiota ja lahjontaa.
Miten sitten kun laiton ja pimeä hämäräraha pääsee esille? Miten me sitten asian suhteen menetellään? Päästetäänkö me ne Kyrpqvistit elävinä?"
Minusta tuo on jo niitä merkkejä levitessään, että nähtävästi vaikka millaiseen menoon on rupusakin varauduttava tulevina vuosina jos nämä lamanotkahdukset eivät ala oikenemaan.
Hulinoita ja kähinöitä on ollut muissakin itseään sivistyneinä pitävissä maissa, joten olisko tuo mikään kumma jos porukka päättäisi lopen kyllästyneenä työntulosten ryöstöön ja keplotteluun vaihtaa roistosakin uusiin naamoihin.
Obladii obladaa.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Näyttää kaikista wähättelyistä huolimatta että se varsinainen lama, koettelemusten kynnys on vasta pikkuhiljaa kampeutumassa esiin. Niillekin typeryksille Lama-Peikko tunkee esiin, jotka luottavaisina ovat kuunnelleet kaikenkarvaisten ennustajaeukkojen pötypuheisiin ja teenlehden asentoihin perustuvia näkemyksiä pörssikäppyröistä ja tuotannon elpymisestä maailmalla.
Nythän näyttää että joka toinen vastaantuleva talousmies on eri mieltä kuin edellinen ja varmuuden vuoksi vielä niin että mahdollisimman kaukana toisen sanomasta.
Politikkareppanat sekoontuneina korruptiorahoihinsa ja laskevaan kansansuosioon ja uskottavuuden romahtamiseen nähden jaksavat yhä jääräpäisesti puhua samoja pötyjään, mitä ovat saarnanneet lähes vuosikymmenen. Edellisestä lamasta lähtien:
Kulutus-kulutus-kulutus.
Ja maa makaa kuin sateen pieksämä lehmänpaska.
Kulutus on näille politikkasille sisään ajettu ehto, kuin toimintaohje Pavlovin koiruille. Homma on sinällänsä hyvä, osaavat asian unissaankin varamiestä myöten, mutta tie vain on se joka johtaa tuhoon. Harvat poikkeavat tuolta valitulta tieltä, jäävät yksinäisiksi ratsastajiksi ja nauretaan suohon.
Ei kuluttaminen kovin ihmeellinen asia ole jos sitä kulutettavaa vain on ehtymättömästi. Asia on silloin pihvi ja pahvi.
Mutta kun maailma ei ole ehtymätön, on vain yksi maapallo. Ja talouden laskelmat perustuvat vain kuluttamisen kasvun teoriaan.
Jokainen täyspäinen käsittää, että se on mahdoton yhtälö. Se että iniminen muka osaa lukea ja kirjoittaa muusta luomakunnasta poiketen, ei muuta totuutta miksikään.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Jo aikaa sitten on todistettu että Perpetum Mobile on mahdoton. Tyhjästä ei voi luoda kukaan mitään. Silti pöljempi osa sakkia uskoo että iniminen jotenkin ratkaisee ongelman. Niin - "ratkaisee". Se on utopiaa. Mahdoton tehtävä.
Asian ovat käsittäneet jo Sokeasta Reetasta lähtien kaikki esi-isämme ja warhemmatkin, yleensä ottaen kaikki muut paitsi höyrähtäneet ja vajaaälyiset:
"Leivällä ei nälkä lähde - se vain siirtyy!" Yksinkertainen tosi.
Ja tosi myös tämä wanha wiisaus: "Lumeen kun kusee, niin reikä tulee!"
Paitsi että kun enää nykylumeenkaan ei voi enää luottaa, sanoi Sörsselssonin Mari:
"Ennen ko mie pienen tyttön pisasin, nii pikkirilli kokonje reikä vaa tul, mut nykylummee ko kusasoo, nii joha kämmene kokonje syöver siihe tullee!"
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kurjalta vaikuttaa elokuun iltojen pimetessä uutiset tulevasta syksystä ja talvesta, hyvin kurjalta. Usko poliittisten neropattien kaikkivoipaisuuteen horjuu. Usko puolueiden rehellisyyteen kansalaisten etujen ajajina horjuu. Omat suut ovat lähinnä.
Pikemminkin on selkeytymässä se kuva että kansanvallan kieroudella anastaneet puolueet ovat juuri sitä mistä saunanlauteilla, pubeissa ja baareissa keskustellaan vähäpätöisten inimisten pienissä ympyröissä. Pers'tuntunalla, mutta yksinkertaisen loogisin metodein.
Joku niin sattuvasti jossakin kommenttiketjussa totesi kysyvästi: "Nyt on käsitelty viikkokausia politikkojen "laillista" korruptiota ja lahjontaa.
Miten sitten kun laiton ja pimeä hämäräraha pääsee esille? Miten me sitten asian suhteen menetellään? Päästetäänkö me ne Kyrpqvistit elävinä?"
Minusta tuo on jo niitä merkkejä levitessään, että nähtävästi vaikka millaiseen menoon on rupusakin varauduttava tulevina vuosina jos nämä lamanotkahdukset eivät ala oikenemaan.
Hulinoita ja kähinöitä on ollut muissakin itseään sivistyneinä pitävissä maissa, joten olisko tuo mikään kumma jos porukka päättäisi lopen kyllästyneenä työntulosten ryöstöön ja keplotteluun vaihtaa roistosakin uusiin naamoihin.
Obladii obladaa.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei voi kuin hymyillen huokaista:"Köyhää ei lama kirpaise." Ehkä jopa hienoisen vahingon ilon kera;D
VastaaPoistaJotta kuinka moni tietää kansanedustajansa NIMEN? Tietääkö, mitä se on äänestänyt eli onko ollut kokouksissakaan istumassa palkkansa edestä? Seminaareihin ne kyllä kaikki. Vaimot mukaan tai jos ei - vielä parempi. A siinä ne koulujen varat menivätkin.
VastaaPoistaJuu, näin on. Sokea Reetakin ymmärtää että nahkurin orsilla vielä tavataan.
VastaaPoistaHejokolle:
VastaaPoistaNyt alkaa pian olla vahingonilon aika, paitsi että vahingotkin maksaa heimo.
Utukalle:
Moni ei tiedä eikä edes enää viitsi ottaa selvääkään.
Luottamus on hupenemassa ennätys vauhtia.
Demetriukselle:
Reetta kyllä kyllä mutta Moosesta kyllä epäilen.
Ihailen osuvaa sanontaasi: sateen pieksämä lehmänpaska. Tiedän just, miltä se näyttää ja miltä se tuntuu varpaiden välissä.
VastaaPoistaObeesialle:
VastaaPoistaMinäkin tiedän ja olen sen kokenut, siksi se onkin hyvä vertaus tässä asiassa.