MYRSKYNSiLMÄSSÄ

MYRSKYNSiLMÄSSÄ

Makaan vakaana laakean keskellä,
tunturin upeessa kupeessa - karun kurun tyynessä uomassa.
Sinisen rannan suomassa huomassa parun ilon ja surun;
keskellä hiljaisuuden myrskynsilmää.

Juoksutan mielessä muistoja,
suloisia puistoja laheista sanoista äitini kielessä.

Kiehitän, liehitän, esille hilaan, sieviksi silaan,
uusia tilaan ajuni loukoista - kypsien ryppäiden joukoista.
Maistellen haistellen tajussa tuoksutan.

Kelaan sielussa kauneuden janoja,
muistoilla pelaan ja tavaan; wirteni hanoja avaan.
Niillä kitani kostutan.

Ilmaan piirtelen, paikkoja sanojen siirtelen, vaihtelen,
joitakin kaihtelen, lovitan - paikallens' sovitan.
Sujumaan avitan.

Lapista sanoja asetan, lasetan lauluja ehyihin kehiin;
mystisiä sanaisia tauluja,
joita hivelen helein kevyin elein.
Alan innosta itsekkin vapista.

Muistelen manoja, päätäni puistelen,
loitsuista eroon luistelen, sävyjä maistelen, eroja toistelen.
Weisuni valmiiksi taistelen.

Arkailen - sitten ilmoille parkaisen.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!