TiETYT MiNUUTiT

TiETYT MiNUUTiT

Päivä on pysähtynyt sopivasti hollille,
kiiru on tipotiessään - haihtunut Hiiteen tyystin,
jos sitä nyt on ollutkaan joutavalla.
Saa sitä huvitella ja kuvitella.

Lokinpoikaset kerjäävät ilmassa ruokaa,
vaikka ovat lentäneet pesästä aikaa sitten.
Kaipa ottaneet oppia näkymättömistä ihmisistä
jotka jonottavat torin laidassa kadulla näkyvästi leipää?
Ihmiset äänettä - eivätkä pasko niskaan.

Syksyn ensimmäisiä tuoksuja voi aistia tässä elokuussa
kun vitvettelee pitkin lahden rantaa soljuvaa polkua.

Vastaan lönkyttää joku kireäilmeinen hupakko,
kaikkensa antanut ja silti on juostava.
Tuokion kuluttua toinen, tämä on nälkäkurki,
kalpean apaattinen, ilmeetön naama paljastaa miten
hauskasta asiasta on kyse.

Mieluusti niille tietä antaa, väistyy syteen,
ettei tule paha mieli ja päivä - tahi saveen.
Menee vielä kalvosimessa laskuri sekaisin
ja joutuu ottamaan ylimääräisen askeleen.

Se taas ei kiireessä sovi,
on sitä tähellisempääkin tekemistä kuin luonnossa ravata.
Sille on varattu tietyt minuutit
ja jossei käy, pitää älytä pysyä poissa.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!