MUUTOKSiA
Jos sitä noin vain, yks' tai kaks', haluaa päänsä iloisesti sekaisin ilman palowiinaa tai muitakaan lain- tai rikoslain tarkoittamia molekyyliyhdistelmiä, on parasta suorittaa silloin muutto. Tässä nimenomaisessa, jäljempänä esiin tulevassa asiassa puolison muutto samaan talviruokintapaikkaan jostakin muualta.
On laadittava ensin aluksi perinpohjainen, hieno muuttosuunnitelma jota ei tarvitse noudattaa, koska olosuhteet ja tilanteet vaihtelevat yhtä vilkkaasti kuin keväinen sää, aina sen hetken mielijohteiden mukaan. Ja tietysti myös reaalimaailman tilanne vaihtuilee säiden, uhkien, talouslamojen ja ties minkä suhteen.
Mutta suunnitelma kuitenkin, päässä - vain päässä. Paperia ei moiseen kannata eikä raaski hukata. Se on lopputulema.
Kaikki alkaa jo hyvissä ajoin muuttokaluston hankinnasta, varaamisesta em. tarkoitukseen ynnä tietty henkilökohtaisesta mieltymyksestä hikiseen niskaan. Harkittavana on yleensä ja oikeastaan vain kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa:
a) Joko siten että vuokraa Tieliikennelaissa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen kuljetusvälineen sekä kyydittää ja pukkaa ja pakkaa ynnä rahtaa itse puolisonsa kera tavarat osoitteiden välillä ja molemmissa päissä.
Ylimääräisistä mielenilmaisuista hallitusti pidättäytyen koko toiminteen ajan. Ikään kuin siihen terapian näkökulmasta suhtautuen. Joku kokenut saattaisi sanoa että siedättäen.
b) Vain suorittaa pakkaustoiminteen lähtöpäässä itse ja kannattaa sitten, sovitulla hetkellä, tavarat kuljetusvälineeseen muuttofirman ukuleilla jotka hoitavat myös rahtauksen jotakin nimellistä korvausta vastaan + alv 22%, tietty.
c) Tai sydän verta itkien ja otsa hikoillen ottaa kymmenen tähellisintä muistoesinettä + kukkaron ja pankkikortin haltuunsa sekä tilaa paikallisesta Kierrätyskeskuksesta väen tyhjäämään hyyshållin tiettynä kellonaikana valvotusti ja lähtee sitten iloisesti laulellen hartaushetken jälkeen kohdepaikkakunnan Tavarataivaita kohden pääministerin sanoja sydämmeeään miettien (kuluta-kuluta-kuluta).
Uusi on sentää uusi. Aina.
Eipä juuri muita vaihtoehtoja yleensä ole tarjolla. Parashan noista ehdottomasti mukavuuden kannalta on tuo wiimeksi mainittu, jos vähänkään tulevaisuutta ja tulevia muuttojaan ajattelee, mutta on siinä kuitenkin se tyhjän, ylimääräisen kuluttamisen dilemma.
Lisäksi moinen päätös vaatii ehken sittenkin liian kovaa sydäntä ja tyystin umpeutuneita kyynelkanavia. Oman tunnon kolkutuksiinkin on silloin syytä varata tyyny. Mieluimmin sellanen höyhentyyny.
Keskimmäinen vaihtoehto edellyttää taas rahaa tai miljonääripuolisoa, joita niitäkin on näin syvän laman syövereissä vähemmän saatavilla kuin nousukauden tiimoilla. Siksi me valitsimme perinteisen PPAPi-systeemin (Pakkaa-Pukkaa-Aja-Pura itse).
Luojan kiitos (kenen vuoro lienee tällä erää), mutta onneksi Suomessa syödään reippaasti vänkylöitä (banaani), joten pakkauslaatikoista ei tule hetkessä lama, ei pula.
Tavaroita pakattiin järjestelmällisesti, samaa kategoriaa aina laatikkoonsa. Hyvää jälkeä tuli alkuun kun ylettyi sitä samaa kategoriaa jopa useampaankin laatikkoon. Latjaaminen sujui kuin leikki. Kaikki lootat kun samanmittaisia - soma hieno pino alkovin nurkkaan kertyi odottamaan kärräystä hissinkautta lavalle.
Mutta sitten kun loppurippeet olivat käsillä, ei riittänytkään enää kategoriaan täyttä määrää ja yhtä tädiltä tai sedältä saatua sokerikko-kermakkoa ei sentään viitsi isoon laatikkoon yksiksensä pakata, joten sitten kun lopputavaroilla pakattiin laatikkonsa aina "täyteen" niin siihenhän se peli sitten laukeaa. Ei kukaan epeli voi muistaa mitä pikkuhilpetööriä kussakin lootassa on.
Niin pitkälle sentään ei systematiikassa lähdetty että olisi jokaisesta laatikosta oma erillinen sisällysluettelonsa laadittu. Ei lähdetty.
Jälkiviisaan silmä se on somassa paikassa, se näkee taaksepäin. Olisi pitänyt ne pahkeisen sisällysluettelot vain tehdä. Olisi se sittenkin kannattanut. Varsinkin kun muutaman päivän joutuu kuormaa seisottamaan muiden samanaikaisten muuttoon liittyvien touhujen takia.
Olisi se kannattanut.
Wiikonloppuna sitten näillä näkymin asetumma taloksi talviruokintapaikkaan ja nettiyhteyskin muuttuu hieman sukkelammaksi joten näitä höpötyksiä tulee siis jatkumaan wähintäänkin entiseen tahtiin ja muidenkin blogeihin kommendeeraus taas onnistuu sujuvammin.
Liki kolme kuukautta wankkurissa, elikkä muutto, MUUTTO ja muutto. On siinä yhdelle ja kahdelle inimiselle vuotta ja kesää kohden ihan sopivasti.
On siinä.
Jos sitä noin vain, yks' tai kaks', haluaa päänsä iloisesti sekaisin ilman palowiinaa tai muitakaan lain- tai rikoslain tarkoittamia molekyyliyhdistelmiä, on parasta suorittaa silloin muutto. Tässä nimenomaisessa, jäljempänä esiin tulevassa asiassa puolison muutto samaan talviruokintapaikkaan jostakin muualta.
On laadittava ensin aluksi perinpohjainen, hieno muuttosuunnitelma jota ei tarvitse noudattaa, koska olosuhteet ja tilanteet vaihtelevat yhtä vilkkaasti kuin keväinen sää, aina sen hetken mielijohteiden mukaan. Ja tietysti myös reaalimaailman tilanne vaihtuilee säiden, uhkien, talouslamojen ja ties minkä suhteen.
Mutta suunnitelma kuitenkin, päässä - vain päässä. Paperia ei moiseen kannata eikä raaski hukata. Se on lopputulema.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kaikki alkaa jo hyvissä ajoin muuttokaluston hankinnasta, varaamisesta em. tarkoitukseen ynnä tietty henkilökohtaisesta mieltymyksestä hikiseen niskaan. Harkittavana on yleensä ja oikeastaan vain kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa:
a) Joko siten että vuokraa Tieliikennelaissa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen kuljetusvälineen sekä kyydittää ja pukkaa ja pakkaa ynnä rahtaa itse puolisonsa kera tavarat osoitteiden välillä ja molemmissa päissä.
Ylimääräisistä mielenilmaisuista hallitusti pidättäytyen koko toiminteen ajan. Ikään kuin siihen terapian näkökulmasta suhtautuen. Joku kokenut saattaisi sanoa että siedättäen.
b) Vain suorittaa pakkaustoiminteen lähtöpäässä itse ja kannattaa sitten, sovitulla hetkellä, tavarat kuljetusvälineeseen muuttofirman ukuleilla jotka hoitavat myös rahtauksen jotakin nimellistä korvausta vastaan + alv 22%, tietty.
c) Tai sydän verta itkien ja otsa hikoillen ottaa kymmenen tähellisintä muistoesinettä + kukkaron ja pankkikortin haltuunsa sekä tilaa paikallisesta Kierrätyskeskuksesta väen tyhjäämään hyyshållin tiettynä kellonaikana valvotusti ja lähtee sitten iloisesti laulellen hartaushetken jälkeen kohdepaikkakunnan Tavarataivaita kohden pääministerin sanoja sydämmeeään miettien (kuluta-kuluta-kuluta).
Uusi on sentää uusi. Aina.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Eipä juuri muita vaihtoehtoja yleensä ole tarjolla. Parashan noista ehdottomasti mukavuuden kannalta on tuo wiimeksi mainittu, jos vähänkään tulevaisuutta ja tulevia muuttojaan ajattelee, mutta on siinä kuitenkin se tyhjän, ylimääräisen kuluttamisen dilemma.
Lisäksi moinen päätös vaatii ehken sittenkin liian kovaa sydäntä ja tyystin umpeutuneita kyynelkanavia. Oman tunnon kolkutuksiinkin on silloin syytä varata tyyny. Mieluimmin sellanen höyhentyyny.
Keskimmäinen vaihtoehto edellyttää taas rahaa tai miljonääripuolisoa, joita niitäkin on näin syvän laman syövereissä vähemmän saatavilla kuin nousukauden tiimoilla. Siksi me valitsimme perinteisen PPAPi-systeemin (Pakkaa-Pukkaa-Aja-Pura itse).
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Luojan kiitos (kenen vuoro lienee tällä erää), mutta onneksi Suomessa syödään reippaasti vänkylöitä (banaani), joten pakkauslaatikoista ei tule hetkessä lama, ei pula.
Tavaroita pakattiin järjestelmällisesti, samaa kategoriaa aina laatikkoonsa. Hyvää jälkeä tuli alkuun kun ylettyi sitä samaa kategoriaa jopa useampaankin laatikkoon. Latjaaminen sujui kuin leikki. Kaikki lootat kun samanmittaisia - soma hieno pino alkovin nurkkaan kertyi odottamaan kärräystä hissinkautta lavalle.
Mutta sitten kun loppurippeet olivat käsillä, ei riittänytkään enää kategoriaan täyttä määrää ja yhtä tädiltä tai sedältä saatua sokerikko-kermakkoa ei sentään viitsi isoon laatikkoon yksiksensä pakata, joten sitten kun lopputavaroilla pakattiin laatikkonsa aina "täyteen" niin siihenhän se peli sitten laukeaa. Ei kukaan epeli voi muistaa mitä pikkuhilpetööriä kussakin lootassa on.
Niin pitkälle sentään ei systematiikassa lähdetty että olisi jokaisesta laatikosta oma erillinen sisällysluettelonsa laadittu. Ei lähdetty.
Jälkiviisaan silmä se on somassa paikassa, se näkee taaksepäin. Olisi pitänyt ne pahkeisen sisällysluettelot vain tehdä. Olisi se sittenkin kannattanut. Varsinkin kun muutaman päivän joutuu kuormaa seisottamaan muiden samanaikaisten muuttoon liittyvien touhujen takia.
Olisi se kannattanut.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Wiikonloppuna sitten näillä näkymin asetumma taloksi talviruokintapaikkaan ja nettiyhteyskin muuttuu hieman sukkelammaksi joten näitä höpötyksiä tulee siis jatkumaan wähintäänkin entiseen tahtiin ja muidenkin blogeihin kommendeeraus taas onnistuu sujuvammin.
Liki kolme kuukautta wankkurissa, elikkä muutto, MUUTTO ja muutto. On siinä yhdelle ja kahdelle inimiselle vuotta ja kesää kohden ihan sopivasti.
On siinä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Heh, 20 vuotta asuttiin niillä sijoillamme ja sitten muutettiin 500 metriä itään :). Minä kun en käynyt "oikeissa töissä" kanniskelin päivät pitkät tavaroita markiisikassilla vanhasta uuteen huusholliin. Aikaa oli kuukausi, sekin helpotti hommaa. A-huushollin komerosta b-huushollin komeroon. Kierrätettävät vähän kerrassaan kierrätykseen. Sitten tuli the muuttopäivä ja yhdellä pakettiautolla loput.
VastaaPoistaJa nyt ollaan sitten Sörnäisistä itään ja Sipoosta länteen, metsänreunassa, maagisessa paikassa. Jota ei hetikohta pääkaupunkilähiöksi uskoisi.
Eikä muuteta ikuna enää. Nih!
Sitä ennen kyllä oli muuttoa muuton päälle, kämppä per vuosi kunnes seisahduttiin 20 vuodeksi. Kerkesin saada lopullisesti tarpeekseni. Hullun hommaa.
Reinelle:
VastaaPoistaMuutto on tosiaan hullun hommaa jos muuttaa harvakseltaan.
Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaMietin miksi sitä haluaa pitää ympärillään kaikennäköistä. Luulen että turvallisuus, jatkumo omaan elämäänsä. Tyhjentelen nyt yhtä huonetta, kirjat oli helpoin muutto; muovikasseihin sopiva määrä ja kassi kummassakin kädessä auton ja huoneen väliä. Sitten tuli vastaan asioita joita en ollut tarvinnut 15 vuoteen. Ei niitä siihen huoneeseenkaan voinut jättää. Roskis muutenkin pursuaa, ja mitä sitä direktiiviroskikseen enää saa lajitellakaan. Kaihoisa ongelma: suuri osa nk. roinaa oli tavaraa jotka muistin; tämä nippeli liittyi siihen elämän vaiheeseen, kun.
VastaaPoistaJotakin löytyi mikä oli ollut häviskissä 15 vuotta: olihan minulla laajempi sarja kuusiloavaimia! (Nyt niitä on kaksi isoa sarjaa!) Jne.
Kun huone nyt alkaa olla tyhjä jää mieleen monta valoisaa ajatusta mitä siinä huoneessa olen 15 vuoden aikana saanut.
Mihin Lidlin kauppakassiin ne saisi survottua niin että ne ei murene, tai muutu, tai unohdu. Muistot.
Siis tsemppiä!
OK'lle:
VastaaPoistaKiitämme ja påkkasemme. Kyllä tämä wähitellen alkaa kotolta näyttää.
Ånnea tarvitaan useimmiten.
Tikkikselle:
Turvallisuus lienee tosiaan se "ykkös"-syy
ja muistelukset toinen.
Kiitämme osanotosta ja kannustuksesta. Nyt olemme jo myötämäen puolella.