YDiN KUDiN
Taas puhaltaa,
karvan sukaisesti - ei kovaa jos ei kylmästikään;
tuoksusta tunnistaa arktisen hönkäyksen.
Lievästi - sievästi sanottuna;
tuulee laskuvesimatalikon yli lounaan puolesta,
jossa jo auringon virottamaa elähtänyttä vihertä.
Mutta kaikki vihreä otetaan
sillä vuorilla on lunta yhä valtoimenaan
ja ne voivat päivänä minä hyvänsä siirtyä
Louhen toimesta rannan alamaille
jumalattomiksi valkeiksi palteiksi mustan päälle
Niin on käynyt miesmuistin aikaan -
useampaankin otteeseen,
vaikkei mokomalla kannata alkaa kehua - muistilla:
parilla haparoivalla vuodella.
Jos silläkään vähällä kipenellä,
sanovat riettaimmat akat,
jotka muistavat Talvisodasta alkain kaiken
sanotun ja tehdyn sanalleen,
Ja pilkulleen.
Olkoon niin - mukavalta maistuvat suussa;
siniset ajatukset - kaiken olemisen ydin kudin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi