SEiTSEMÄNTOiSTA HETKEÄ

SEiTSEMÄNTOiSTA HETKEÄ

Meillä on nyt tämä,
kevään seitsemäntoista eri hetkeä somasti tulossa;
tarvitaan vain viitsimistä,
pientä huomiota,
vain sitä normaaliseen elämän havainnointiin liittyvää
luonnollista kiinnostusta täkäläiseen,
alati muuttuvaan luonnon tilaan.

Ei pitäisi olla vaikeaa erottaa sykähdyttävää kuhinaa,
sitä joka on samanaikaisesti jokaisessa elementissä;
suolaisen märän pinnalla käydään läpi lisääntymisen,
suvunjatkamisen suurta draamaa,
oletettavasti pinnan allakin on säpinää
kun muutama miljardi turskaa asettelehtaa
kokoontumisajojen vaatimaan asentoon.

Maalla tapahtuu samaan aikaan samaa,
uimataidottomat ovat samoilla töin;
suonissa rynnistävä hormoonileppä
pakottaa karonkkaan nekin jotka tavallisesti
viipyilevät päivisin siimeksissään.

Ilmassa on käynnissä sanoinkuvaamaton lentonäytös,
pääosassa mustavalkeat päätäpahkasyöksyin,
maalla samat vaappuen räpistellen - oi elämä.

Taivaalle töllistelijöitä piisaa pitkine silmineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne