METSÄN iHANA

METSÄN iHANA

Kuolpuna on hehkeimmillään,
valo - joka niin kuin tiedämme on syntyisin idästä -
siivilöityy upeasti sen läpi kultaisena ryöppynä.

Metsään kannattaa upota siinä rakosessa
kun sen päivän kaatumaan alkaneet puut
ovat jo rojahtaneet pitkäkseen
ja seuraava polvi vasta suunnittelee samaa.
Ei jää kaatuvan alle.

Että mistäkökö sen tietää -
no siitä jotta kaatumista suunnittelevat pitävät ääntä,
kaatuvat eivät juuri,
ellei ihminen ihan sitä tehen satu paikalle;
tällöin muodon vuoksi rojahtavat rymisten,
vaikka periaatteessa se ei kuulu puukulttuuriin.

Ihmisen kuulimet vaativat ääntä mukamas;
se vahvistaa tunnetta luomakunnan herruudesta

Puukuolema on sikälikin arvokas asia,
etteivät upeat aihkit alenna itseään normaalisesti
mihinkään hälinään - loppu tulee tyynen eleettömästi;
lankeavat mantuun - siinä kaikki.
Elämä pitkä - maatuma lyhyt.

Mutta kun ihminen ja kulloppi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne