TiMANTTEJA

TiMANTTEJA

Haalea vaaleus myötä,
hämärän haihtuessa kohti yötä;
aamunkoiton hehkeys tuo voiton,
alkusoiton loitontuvan pimeyden matkalle
tyyten kokonans' umpinäkymättömiin.

Aivan pois,
niin ettei sitä ole olemassa hetkeen aikaan,
ei hämyisinä tuokioina,
ei edes näkimen räpäyksen kestävänä tovina.

Vain silkkaa kuulaan upeaa sinervää -
avaruuden valoa -
silloinkin kun aurinko on taivaanpiirillä vaeltavien
lammaslaumojen takia kovin estynyt.

Ja murjottaa ärtyneenä esiripun takana,
paistaa pilviä täydellä teholla -
sellaisella intensiteetillä,
että nahkat ruskistuvat ilman suojakerrosta.

Sitten vielä samaan liittyvät hangen karstanteet;
miljardein timantein kimmeltävät,
ne saattavat aikaa huuman.

Sellaisen kuuman jossa simasuita janottaa
Arktisen hysterian suloisen ankara olemus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne