ONTELOPÄiTÄ

ONTELOPÄiTÄ

Eikä kuvaotinta,
vaatimaton älyläpykkä vain kiireen tuoksinassa,
pikainen piipahdus kun piti olla;
kipaista katsomassa kiireltä tuota tuonnemmaksi,
loitomma kuin kevään niskaan
joka häämöttää jo yhdeksän päivän päässä.

Ja sitten humeetti oivaltaa jostain;
silmäkulman nurkasta - kaukana aavalla,
ulapan äärirajoilla -, horisontin tuntumassa hät'hätää,
jumalaton parvi Mocha Dickkejä,
jotka kuulostavat tutummilta Moby Dick-nimellä.

Niitä juuri - kapteeni Ahabin jahtaamia,
puuskuttamassa aivan kaikessa rauhassa
pyhää henkeään ulos sieraimistaan.

Kolme, neljä, viisipäs - eipä kun kuusi,
kuusi jättiläistä koristamassa horisonttia,
taivaanpiirillä lilluvat upeana parvena ontelopäät.
Eikä kunnollista otinta.

Silkkaa hupaista mielikuvaa väpätöisen pään
vieläkin vähäpätöisempään harmaaseen massaan
saan tarttumaan ja rinnan ylpeydestä pullistumaan.

Kännykän räpsyllä näkymättömiä pilkkuja meressä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne