PiSTEET

PiSTEET

Pakkanen iukahtelee,
vaan ei pysty kykenemään,
Pohjan akka sitäkin enemmän - hanakammin -,
eikä ilmoita erikseen.

Ensin vain henki,
kuin lounatuulen leyhähdys epämääräisestä jostain;
ponneton toivonkipene syttymäisillään onneen.

Sitten äkin ryntää puuska -
kyntää pohjoisen koillisen väliltä;
tunkee kaikista rakosista - ruoskii ahavaa naamaa,
viheliäästi raatelee.

Iholle pentele käy heti röyhkeästi,
hopulla siinä on joka karva sojottamassa jäykkänä,
törröttämässä mustan hevon läpi
ja se saatana riipii samaan syssyyn
vielä koululiidulla selkäpiitä.

Siinä tule hetkeäkään ajateltua pakkasta;
siitä lempohisestahan suorastaan tykkää,
ellei jopa rakasta,
tähän pirulliseen hyytävään nähden.

Vain tasapuolisia ovat molemmat - siitä pisteet,
oman ihon kuorrutuksen saa jokahinen valita itse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne