MYKiSTYS

MYKiSTYS

Olemisen sietämättömän keveyden lähteillä,
joukko aihkeja vaikuttaa päättäneen humista
vaikka on silotyven tola.

Metsässä ei liikahda lehtikään;
aarnimetsässä - talviaikaan:
se on vaan niin suuhun sopiva sanoa.

Hiljaisuuden ylistys,
olemattoman kuuleminen
kun sen aikain saatossa oppinut;
siitä ei makseta kelleen - ei palkita.

Mielenrauha,
sielun riettaan häpeämätön kepeys,
haihattelun kevytmielinen haureus;
ainoa jolla voi kehaista;
tuomittavaa mutta samalla ihana rienaavaa.

Ja näitä hetkiä on kun;
peltipailakka mykistettynä,
jäähtyvän moottorin napsahtelu erottuu hät'hätää
tervaisen tulen ritinästä.

Savu poraa kiemurrellen aukkoa umpupilveen,
puru varisee lumihituina tanssien;
pysähtyneisyys on hiljaistakin hitaampaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne