HiRTTÄMÄTTÖMÄT

HiRTTÄMÄTTÖMÄT

Arktisen hysterian haihatteleva hölynpölytys
lienee ainoa nykyinen kirjallisuuden haara,
jossa runoilijaa ei hirtetä sanoistaan - amen.

Kyynisyys nääs on suuri olemisen sallimisen kaikkeus,
sfäärejä raapiva huuto joka kutittaa niin,
että vesikin sataa läpeensä kastuneena märkänä.

Elämärajatun maailman ihmiset hallitsevat,
ovat sen yksisilmäisiä älynjättejä;
olemisen kaikkeuden todellisuuden ollessa
silkkana pelkkänä lavasteena.

Pallukka voi olla vaikka lättänä
ja eletyn hetken tapahtumat sijoittua miten vain
ikuiseen hetkeen jossain menneisyydessä;
sillä ei ole mitään merkitystä,
sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.

Menneisyys on kovin vierasta;
eletään vain tässä hyvin rajatussa hetkessä
ja media huu-haa antaa käsityksen siitä,
keitä ja mitä me olemme.

Herkkäuskoisia mulqkvisteja,
jotka elävät ohuehkossa ilmakuplassa,
kiertävällä kivikasalla toisten kivikasojen joukossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne