ViETTELYS

ViETTELYS

Ne ovat iloisia päivä ne;
kaikkialla rantavyöhykkeellä näkyy merkkejä,
laiskansuonta vetää niin vietävästi että,
jos silmäkulmaa ei aurinkopöly kutittaisi niin kovin,
sitä varmaan ripustaisi triippusmaton
päästä sekä toisesta kehtaamisiin kiinni.

Köllähtäisi siihen,
hyvästelisi kättä huiskauttaen lähiseudun
Höyhensaaren matkansa aluksi.

Vaan ei se niin mene,
puolella korvalla pantava merkille Louhen puoleen
hivuttautuva tuulos;
sen verta sentään on opittu ajan saatossa.

Saattaa olla hyvinkin niin,
nokkaunilta herää valkoisen räntäisen hunnun alta
haparoimaan unen- ja valveen rajatilassa tolaa,
sitä johon ei kaiken - käytössä saatavilla olevan
tolkun mukaan enää pitäisi sortua.

Niin makiaa on kuitenkin uni - viettelevää,
aurinko kutittaa leukaperiä, poskipäitä,
ynnä lierin alta esiin livahtanutta otsaa.

Räntä ei haittaa - froua kyllä katuharjaa sitten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne