TAiKALAATiKKO

TAiKALAATiKKO

Jälkiä sannassa - rannassa;
saukko siitä vipeltänyt;
oijustanut ranta-ahteelle lokinpaskoja vältellen.

Kenties jättivonkale hampaissaan - kokoonsa nähden,
loikkinut lammashaan takaiseen maahan tuo kuoma;
louhikon suomaan huomaan.

Sitä näkee kaikenlaista monta useaa
kun viitsii astua - hieman kastua -,
lykätä itsensä kuuron sekaan mykkänä
ja tykätä siitä.

Vaikka kuuntelemaan rakeen ropinaa takin hupussa,
huulet supussa,
tuiman Louhen yrittäessä tunkea kalvosimen kautta
riettaasti rintaa hivelemään - sielua sivelemään,
värisyttämään nahkaa linnunlihalle.

Karvat pörhössä sitä siirtelee varovasti kinttujaan;
ettei vaan kylmä päiväasu hipaise ihoa
ja vilun älähdys karkota siipiniekkoja.

Silti mennään;
korento olalla,
sen päässä pahaenteinen musta taikalaatikko
valmiina vangitsemaan äkkitilanteita.

Oh-show-tah hoi-ne-ne