JOKUNEN KYMMENENTUHATTA
Ihmisriepu,
joltisenkin verran täyspäinen;
itsensä kera sinunkaupat hyvin tehnyt,
äkkää melko helposti tolan missä sielun on sopivaa.
Paikka löytyy - tilaa ajatella -,
vaikka ympärillä kirkuu tuhansien ja tuhansien kihinä;
ilma joka humahtelee kallioilta mereen syöksyvien
samanaikaisten siipiparien voimasta.
Rauha perkeleellisen mekkalan keskellä;
kotkien, korppien ja lokkien einestarjottimella,
jos vain ite haluaa.
Mutta se pitää ensin hoksata,
hetkellä jolloin tässä valtakunnassa on paikalla
vain yksi hullu ynnä jokunen kymmenentuhatta,
kiimasta kirkuvaa äimänkäkeä.
Siihen sitä istahtaa - rannan katoksen huomaan -,
kitkerältä valkoiselta sateelta suojaan
aistimaan ensimmäiset hengenvedot.
Kuulemaan syntisen riettaan kevätkiiman,
sen hurjan kakofonian samalla
kun valmistaa ilmiliekillä
kuksallisen kohvetta tulonsa kunniaksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi