PiRUNPÖNTTÖ Runo № 2700
Niin haikeaa,
kevättä siirretty jokusella päivällä,
tuuli on yön sylissä kääntynyt vestapohjaseen.
Puhaltaa boforia tai paria,
koukkaa sekaan tuiskulunta - näköjään uuttakin:
tuprakkaa se kehittelee,
hyville ihmisille sekä pahoille
ja kaikille siitä väliltä.
Meri on kalvennut akkunassa,
poissa on suloisen hempeä vihersini,
vihuri takertuu aallonharjoihin,
ryöpyttää märkää vettä pienessä pakkasessa.
Kuloheinän peittää tunturista lennätetty huntu,
tie kaljamalla vaikka enstalveen vielä hyvä tovi,
on sellainen epävarma olo jotenkin.
Aivan kuin tulen vaatisi nyt sielu laitettavaksi -
ilmiliekin perustettavaksi viissatasen Trollan arinalle;
semmoinen tulisielu.
Hytisyttää pelkkä ajatus helvetinkoneesta,
lämpöä uhkuva pirunpönttö - vähäläntä ukonraato,
siinä tykö lampaantaljoissa kuksa hyppysissä,
frouan virkoamista vartoomassa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi