PERUUTTAMATON

PERUUTTAMATON

Ah tätä maailmojen kohtaamista,
sen vaan jotenkin aistii väkevämmin täällä,
valtavien elementtien tykönä.

Useimmiten huomeneen noustessa,
silloin - sielun ollessa virkeimmillään henkiasioille -,
ottaessaan herkästi kosketuksia.

Askeleet sannassa vuoroveden huomassa,
pohjoisen ahavan vahvassa otteessa;
siellä iskee kaikki itseoppimalla opittu yhteen,
muuttuu ankaraksi todeksi,
peruuttamattomaksi ymmärrykseksi.

Mitenpä sisämaassa syntynyt - siellä kasvanut -,
muuten osaa ymmärtää meren zenin,
jos ei ole siihen ikinä astunut, kastunut,
maistanut, haistanut?

Seissyt vaan rannalla äimistyneenä,
näkimet ymmyrkäisinä;
ällistyksestä turvonnut humeetti kysymysmerkkinä.

Liian pitkä vaellus on tehty,
niemennokassa yhtyvät maa, taivas, meri ja eetos.
Siinä tolassa ihmisen itsensä keksimä minä-asema
piirtyy santaan - huuhtoutuu seuraavalla aallolla pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne