SiSÄPiiRiN SiSÄLLÄ
On suuren pysähtymisen aika,
tuuli nolla,
aurinko räköttää kahta sataa.
Varma paikka täydellisesti valmiiksi rei'itettynä,
muista saalistajista typötyhjä,
ei sen ensimmäistäkään onnenonkijaa lähimain,
joku friikki kauempana tulomatkan varrella
nykii muodollisesti jäänalaista saalistaan vastaan.
Pienikin ääni kiirii jään pintaa myötäillen,
havahduttaa satojen metrien päässä
reiällään hurmoksessaan nuokkuvan pilkkijän.
Tulivekottimen kannen kolahdus lupaa hyvää;
pientä järjestelyä,
vähäistä häsläämistä asioiden tolalle saattamiseksi
ja pian odottaa tuohikiehiset kipenettä,
haistin ensimmäistä pöllähdystä.
Nirsoilematta ahmaisee sykkyrä tarjotun tulen,
savu nousee pystysuoraan,
myöntyy viidessätoista metrissä etelän suuntaan.
Sisäpiirin keskuudessa toiveikkaita kasvoja,
huulen lipaisuja - nielaisuja viattomina maneereina.
Elämä on kevät.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi