HÖPÖTYSHÖKÖTYS

HÖPÖTYSHÖKÖTYS

Ilolla sitä ihmisen poika katselee,
taivas haalenee,
yö vaalenee koiksi;
ujoja punia tunkee pilvien poskille rusoiksi.

Leikkisä olo,
pilven paltehilla tanssii runo jos viitsii katsoa;
jokaiselle hulvattomalle eetokselle löytyy sopiva kolo
missä lekkua eeskahtaalle kenenkään ahdistamatta.

No mutta täähän nyt on
vaan tämmönen höpötyshökötys koko ukuli;
tuulella käyvä vesimylly.

Rietas hillittömyys on siunaus;
vapaiden ajatusten aikuinen lapsi;
tyyten vailla täyttämättömiä ehtoja,
hiljaisuuden itseoppinut oppinut.

Useimmat opetettuja,
lähestyvät raha kourassa sellaista
jonka kuulee vain menemällä sen sisään.

Se vain on maailman suurin onni,
jotta tällä perällä on yhä tilaa vielä useimmille
urbanistanilaisen impotenssin väistäneille;
ainakin toistaiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne