ESTOTTOMAT

ESTOTTOMAT

Yksi upeimmista aamuista,
arktinen hysteria esittelee käsitteensä syvyyttä,
upeuden sisintä olemustaan;
sitä salaperäisen outoa mysteeriä
joka loihtii sielun kummaan tilaan,
panee rakastumaan aikaan ja paikkaan;
ennen kuin itse sitä edes äkkää.

Ymmärrys tulee vasta peräperää pienien,
kohdalle osuvien episodien kautta;
toki draamasta pitävät useimmat,
mutteivät itse tahdo siihen heittäytyä.

Merihurakkapari lempii estottomasti - ei emmi,
vaikka rannan eetostelija pysähtyy toviksi uteliaana,
rietastelu jatkuu aina siihen pisteeseen
kuni froua kääntää lempeästi päänsä hurmuriin,
raottaa punaista nokkaansa
ja kysyy hurmaavalla äänellä:
"Mitä sinä etelän mies siellä sohit - muista esileikki -,
sese on kaiken aa ja oo."

Tallustelu jatkuu yhtä kummallisena vedenrajassa,
ihmiseläimen ylivertaisuus muihin nähden
kumoutuu vesiviivaa lätistellessä;
jälki joka anturasta jää,
on seuraavan aallon jälkeen poissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne