KEVÄTRAPPUSiLLA

KEVÄTRAPPUSiLLA

Kuivalla maalla - kuten taskurapu taskusta pois,
talven tuntua;
sohjo rantteella ei tottele toivetta sulaa tai häipyä.

On vain,
lilluu muina hyyhminä puolisulien lätäköiden kimpassa
ja yrittää olla haitaksi kaikelle liikkuvaiselle
koirusta kotteroon.

Höyryävä kuksa kourassa porstuan rappusilla,
sarastus kamuaa takavasemmalta pilvien huomassa,
mutta tunne molemminpuolinen;
sopii sieltä tulla huomenkoin esiin.

Suotavaa olisi että valon kera mikäli mahdollista;
alkaisi arktisen hysterian alta paljastuva nurmio
saada hopu-hoppua väriä.
No sitä ainoaa siedettävää vihreää.

Tirpuset soittavat lähes tauotta,
trumpettia ei kuulu, myöskään kurjen huutoa;
täytynee lähteä erikkona kuulostelemaan
kunhan tässä kopeutuu toviksi aloilleen.

Pohjan Akalta tuuli;
ei mokoma oikein pikaista kesää lupaa,
alettava kai pakkaamaan eläintarhaa taas autoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne