SATUTiLA
Elämää suuremmat,
niinhän sitä useasti sanotaan - tunteista -,
silloin kun ne pursuvat silmäkulmaa nykien;
kastellen poskipäät vuolaina,
virkayskään pakottaen.
Toisen liikuttuneen tilan katsominen herkistää itseä,
humeettia kaivelee lempeä epäily;
ettei lempohinen vaan ole jokin pasilli
joka leviää salaperäisenä tartuntana
ja saa itse kunkin nieleksimään,
keksimään jotain aivan höpö-höpö puuhaa
tai sanottavaa.
Kuinka usein onkaan tunnelma sitä luokkaa -
niin ylimaallinen -,
jotta se saa tuiki tavallisenkin körilään
puhumaan akvarellia,
tuota suloisista suloisinta kielten kieltä.
Jo pelkkä yllä kuvatun tapahtuman
kokonaisuuden kuvaus on laveerausta;
liukumista väkevistä tuokioista ympäristön -
kenties olosuhteiden -,
ihanaan viidakkoon.
Elämää suuremmat tunteet ovat ihana satutila.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi