LEMMENKUJEiTA

LEMMENKUJEiTA

Alkaa olla niin valoisaa,
että kohta näkee yölläkin syödä -,
tarvitse huomeneen odottaa tuiki tähellistä tointa.

Tulevan kuun puolivälissä yö lähtee tyyten lätkimään,
säännöt uusiutuvat arktisessa hysteriassa;
saa nukkua milloin uni tulee mieleen,
kukkua sen kun vaan huvittaa silmää räpäyttämättä.

Kaikki touhuilu vaikuttaa normaaliselta
kellosta piittaamatta -
net joutaakin nakata mereen -, aikaa kuluttamasta.

Luonto käy jo lähes täysillä,
saaressa oli useita kaksikerroksisia karimetsoja;
mokomaa ennennäkemättömänä kokemattomana
asia kiinnosti sen verran kovin,
että tuli testattua asiaa näkimet suljettuina,
pelkkäin kuulinten varassa.

Kyllä -
ei ole turhan päiten maakaimansa nimeä lainattu;
ilmiselviä metson kujeita noilla lemmoilla,
näppäilyä, kaulan ojennusta, pyrstön harotusta.

Jo niillä tällaisen heikomman aineksen
hyvinkin hämilleen saa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne