TÖYHTÖPÄiDEN TAiVAS
Kelpaa astua kaitaa tien poikasta,
vaikka kahtaalla vapaana kultaiset niitut;
humeetin yllä kaljuina notkuvia mustia ritvastoja,
punaisista marjoista tiineinä.
Siellä täällä - pitkin vilpoisaa matkan vartta,
tummia möykkyjä kiikkumassa taipuvilla.
Heliseviä tupsuniskoja pyrähtelemässä avaruuteen,
sitten äkkijyrkästi kaartaen takaisin
ja ahnaana punaisen herkun kimppuun.
Somastipa helähtää jouhilinnun kieli kulkijalle,
pihlajapyyksi muuttuu mielenkuvissa koko epeli,
tupsuhyypäksi puussa,
tuo pirteä kirjosiipi vilisteeri.
Pihlapuu elää täydellisen syksyn jokusessa tunnissa
eläväiset silkkihännät harteillaan;
jää sitten mustina rankoina kantamaan
tulevan talven valkoisen ankaran hunnun.
Sen apean tunnun jotenkin vaistoaa,
muuten niin mykästä nöyrästä puusta,
vaikka kuin yhdestä suusta,
kuuluu linnuilta kiitos ruuasta
ja tietysti kaikesta muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi