NARU
Musta potta yläkertaan,
hartiaan sivaltava kiskaisu narusta sielunsa pohjasta;
pörinää ja röykytystä puolisen tuntia
kuni asettuu sitten siloisella jääaavalla menoksi.
Näkimet saikkaavat eeskahtaalle;
tunturikoivun mutkikasta mustaa vartta hakevat,
näillä main pitäisi olla valkeudesta törröttämässä.
Osuuhan se lopulta,
sukset kaartavat harrastuspaikalle;
henki pois ilvekseltä kättä läppäämällä.
Taivaallinen hiljaisuus lähtee vyörymään yht'aikaa,
kahta puolta pitkän soukkaa veden kantta tulee;
kohtaus tarkalleen pysähtyneisyyden kohdalla.
Osautuu paljastuneiden kuulimien aukkoihin,
ujuttautuu vasaroihin ja kilauttaa äänettömästi.
On niin hieno olo,
että hymyilyttää vaikkei ketään ole näkemässäkään.
Akateeminen vartti hujahtaa vajaassa minuutissa;
ripeästi syö tuura,
pujahtaa jään läpi syöverin kitaan,
sormet hamuavat hyyhmästä narun - jytisee saatana!
Naurattaa vaikkei ketään ole kuulemassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi