HiUTALEiTA
Ei tungosta porstuan rappusilla;
hiljaisuus tekee korvamadon virkaa.
Musta mantu odottaa auvoisena huokoista vällyä,
pakkasen toimittama ohuehko kirsi valmistautuu
ottamaan vastuulleen talven pohjatyöt.
Alkaa sataa,
taikahiutaleita äänettöminä,
kieppumassa myötäleeseen.
Heppoisen pyryn yksityiskohdat kiehtovat,
tempaavat sielun mukaansa kohtaloihinsa
Draama mikä draama;
yksi hairahtuu asettumaan vilkun oranssille lyhdylle;
ennen kuin ennättää pesän tehdä,
luiskahtaa - tuiskahtaa päistikkaa rantteelle
ja yhtyy aiemmin jäätyneiden kuoroon.
Vuorossa seuraava laskeutuu melkoista haipakkaa,
suorasukaan - ilman kiemuroita -,
valitsee haistimen kärjen;
ei valita kun kuolee siihen,
sulaa pois.
Nästyykin kokoinen räntäle hujahtaa ohi näkökentän,
läiskähtää kivenmurikkaan,
koirun kieli nappaa sen janoonsa.
Näillä mieli- ja kielikuvilla talven tulo tuntuu helpommalle.
VastaaPoistaKiitos!
Etenkin jos ei tarvi itse kolata.
Poista