MATTAA
Harmaat kaikessa kauneudessaan vartoomassa
muiden värien liittymistä keskipäivän kirjoksi;
suruvoiton huumaavan upeat sävyt.
Ne sävähdyttävät pehmeydellään,
ottavat otteen sielusta ja puistavat,
saavat aistinautinnon kipittämään selkäpiitä hivellen.
Värisyttää kehoa;
hiljaisuuden huntuna lehahtaen saapuu talvi
tipsuttaa vaivihkaa pienin mykin askelin.
Kattaa mattaan kaiken maasta näkyvän,
maalaa äänettömän taulunsa äkin;
ennen kuin ennättää porstuan rapulla kissaa sanoa
sormi suussa ihastuksesta.
Jok'ikinen syksy - elämästä kuolemaan,
iäisyydeltä tuntuvan odotuksen jälkeen;
aina samaan lankaan ihminen.
Aamulla yllätyt virottuasi hereille,
samoin päivällä keskittymällä toviksi muuhun;
nostat katseen ja yllätyt, se on siinä - siinä se on.
On pehmoisena valkoisena untuvana,
kuin ei olisi ikuna poistunutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi