iNFERNO
Umpuilmat ovat vähitellen väistymässä,
kirkastuttua alkaa nähdä selkosten ylitse,
tunturien taitse;
sen minkä nähtävää marraskuussa ylipäänsä on,
ennen sieluttoman alkamista.
Taivaanpiiri kuumottaa yhä,
viekottelevasti lupaa poutaa kahtapuolta päivää,
eikä ole useinkaan moittimista siitä ja jos onkin,
niin erehtyyhän se luojakin joskus.
Vaan osaapa sitten kipakan aamupakkasen päälle,
selkiinnyttyään - huurut kakottuaan,
räjäyttää taivaankannen verenkarvaiseksi infernoksi.
Kulkijan pysäyttää semmonen;
laittaa töllistelemään lounaan puoleen kenossa,
sihtailemaan lootansa akkunasta kuvakulmaa.
Sitä juuri paikallinen noteeraa;
tuollaistahan se on aina ennen kaamoksen alkua,
alkusoitto siniseen aikaan.
Lempohista suotta ihmettelemään,
takia töitänsä keskeyttämään - länsimaista hapatusta,
sen tunnustaa riinpiissinmieskin.
Niin luomua jottei sitä äkkinäinen edes huomaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi