TiSKi
Harmaan usvan läpi kaupungin apeat kasvot,
oneita mieliä harppomassa ravan rumentamalla,
väriläikkänä toimii viimeisellä matkalla olevan
mustan auton lepattavat siniristiliput etulokasuojilla.
Isohko silakkafileparvi lehahtaa kalatiskille,
aih - niin hohtavan valkoisessa - vilusta hytisten;
elämä kuitenkin voittaa hileisen apatian,
muutama siunattu hetki,
seurue asettuu somasti rasioihin
ja käy hymyilemään vitriinistä maireasti asiakkaille.
Nyrpeänaamat ohittavat tarjotun,
kulkevat typeryydestään ylpeinä nokka pystyssä;
pysähtyvät aprikoimaan kanapaskalla syötettyä lohta,
valitsevat silmämääräisesti herkullisimman fileellisen.
Elämä on valintojen piilokamera,
naurunsa pitelemistä pieteetillä;
mutta vahingonilosta,
siitä maksetaan mukisematta tuplasumma.
Toisaalta, siis että jos ja kun...
mitä sitä suotta lajitovereitaan toppuuttelemaan,
kyllä se joskus valkenee,
jos on valjetakseen - jos ei, niin sitten ei tarvitse.
Sillä hyvä - elämä valmis kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi