RiENAUS
Huurteet varisevat ritvoilta hopeapölynä,
leijuvaa keijujauhetta ilma täynnäns',
vuodenkiertoon tyypillinen koillinen ojentaa vesakkoa,
puolisella kollottaa jo mustana sinervää vasten.
Pilvenlongasta karkuulle livahtanut säde
piristää varisevia hituja iloksi mielelle.
Onko aikuiselle ihanampaa hetkeä olemassakaan;
lapsuuden aurinkoaivastus parahultaisesti tarjolla?
Heh - lähes jokainen tähän näkyyn törmäävä
osaa kuvitella rienauspölyn kutittavan haistinta
niin kauan että kutina sielussa voittaa hillinnän.
Aina upean sietämättömään aivastukseen saakka.
Röörit turskahtavat auki,
syöksevät varhais-, vakio- ja jälkipuberteetin
aikana putkistoon kertyneen töhkän näytille;
kiiltävät - juhamietomaiset vihreänharmaat tapit
ulottuvat nokanjuuresta leuankärkeen.
Jo tuo on upeaa,
mutta aktiksi riettaus muuttuu vasta
kun se perkeleellinen sielua hivelevä kutina
saa otteen selkäpiin hermoradoista,
kouristaa tuhannen voltin sätkyllä koivet kyykkyyn;
ottaa haltuunsa näköyhteyden ulkomaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi