SANO

SANO

Minä kysyin koilliselta tunturin kiirellä;
oli kahdenkeskistä asiaa,
viikkokausia päätä vaivannut - vastasi pentele,
tuulista nerokkain.

Älä mutise tehdyistä tai tekemättömistä,
sano se kaikki niin väkevästi,
niin ankarasti,
että ne hämmästyneet ällistelijät vain
suut ammollansa kumartavat sinua,
pyytävät jatkamaan ankaraa sanoilla piiskaamista.

Mutta älä saarnaa - sano vain,
katso niin lempeästi silmiin,
että vedet tirskuvat - rohkeinkin niska taipuu;
panee humeettinsa kohisemaan uudesta älystä
ja asettuu tovin kuluttua seuraamaan jalanjälkiäsi.

Kivillä kävele - harkituilla kivillä -,
karikkojesi yli;
mitä vastaan tulee - kävele sen yli,
sinisistä kivistä lävitse mene.
Neuvoi tuo navasta oikealla syntyvä oraakkeli
ja puhalsi sieluni täyteen uutta intoa.

Tulin tunturista haipakkaa,
kiire oli sanomaan - rietas kiire.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!