RÄHÄKKÄ
Ankarat puhurit raastavat kattopeltejä,
pohjoisen tuikea wiima pieksää silpuksi,
ruoskii tuhannen pillun päreiksi kaikki vähänkin
kesään viittaavat haihattelevat ajatukset,
jos nokkansa ulos pistää nyt.
Eipä väliä höykäsen pölähdyksen vertaa sillä,
mistä olet syntyjäsi, mistä ovat esi-isäsi tulleet;
saatanallinen vinkka puree luihisi samalla pieteetillä,
kuin jo iät ajat asuneisiin paikallisiin.
Vaan harvoinpa satunnainen ohikulkija,
joka hirviää moiseen rähäkkään nokkansa pistää
arvaa että sisällä - hiilikaminan lämmössä -,
vankkojen hirsiseinien suojassa,
froua parahultaisesti kiskoo yltään miehustaansa
ahdistavaa villapaitaa.
Ei suinkaan lauhduttaakseen kuumenevaa nahkaansa,
vaan ihan vaan miehellensä silkaksi iloksi,
pieneksi vihjeeksi siitä mitä tällaisella myrskyllä
oikeastaan kaikkein mieluitten saattaisi tehdä.
Tuuli soittaa hormeissa rietasta laulua,
vakaanpikin luonto se saattaa innostua levottomaksi,
käydä vihjaamaan töihin wällyjen alla,
jos kerran ole muutakaan tähdellisempää tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi